Lähdemme tänään pariksi päiväksi Koh Wai –saarelle. Snorklaamaan. Palaamme tänne Koh Changille parin päivän kuluttua; varasimme Little Edenistä samantien bungalowin, joten meillä on paikka mihin palata. Isot reppumme saimme jättää respan varastoon.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Odotamme noutoa satamaan pikaveneelle; kello noin 10.45.  – ”…ja sitten tieto, että pikavene lähteekin Koh Wain saarelta vasta klo 10.55 Koh Changille!  Ja noutomme onkin vasta klo 11.40.”

 

Meidät noudettiin ajallaan klo 11.40. – ”Pikaveneessä kymmenkunta matkustajaa. Me menemme Koh Waille, muut todennäköisesti Koh Makille. Nopea matka: 12.10-12.25, n. 15 minuuttia!”

 

Puoliyhden maissa Koh Wailla. Pikavene toi meidät Pakarang-lomakylän satamaan. Tällä puolella saarta kaksi isoa ”lomakylää”, Pakarang-hotelli ja Paradise-hotelli, meren äärellä ja niiden edustalla olevia rantoja kutsutaan näiden hotellien nimillä.

 

Majoittauduimme Pakarang-lomakylään, tosin hieman kauempana itse pääalueesta sijaitsevaan vanhaan puiseen bungalowiin. Bungalow maksoi 600 bhatia yö. Bungalowiin kavutaan melko pitkiä ja jyrkkiä puuportaita pitkin. – Ennen kuin päätimme jäädä tänne, lähti Anne katsomaan toisen rannan hotellia, Paradisea, mutta palasi takaisin, sillä toinen ranta ja hotelli sijaitsevat varsin hankalan kävelymatkan päässä ilman kunnon polkua tai tietä. – Niinpä jäimme Pakarang-lomakylään. Bungalowimme kiva, tosin jo vanha ja varmaankin se kohta puretaan. Tänne rakennetaan par´aikaa aivan uusia bungaloweja ja näitä vanhoja on purettu uusien tieltä.

 

Jonkin ajan kuluttua lähdimme tutustumaan saaren tähän puoleen. Toiselle puolelle ei ainakaan täältä näyttänyt menevän tietä tai polkua. Koh Waissa on mainiot snorklausvedet ja kuulemma jo suoraan rannalta pääsee kahlaamaan kalojen sekaan ja mereen. – Tällä puolella on majoitukset. Saaren toinen puoli lienee sitten se kehuttu puoli. Saari on kauttaaltaan kaunis. Viidakkoa, tiheää viidakkoa. Toiselle puolelle pitänee mennä jollakin kulkuvälineellä? Tai jotakin polkua pitkin?

 

Kävelimme Paradise-hotellille ja sen rannalle polkua pitkin, joka välillä varsin kivinen ja kallioinen, välillä ei lainkaan polkua vaan laskuveden rantakivikkoa pitkin, kunnes jälleen polulle. Täälläkin oli kaunista. Ja enemmän matkailijoita kuin meidän paikassamme, sillä tänne Paradise-hotellin rannalle tuodaan päiväretkiläiset. Hälinää sen ajan kun päiväretkiläiset täällä, sitten ihanan rauhallista.

 

Menimme kahlaamaan veteen. Sadat rantakoralleissa oleilevat erikokoiset ja eriväriset kalat ympäröivät meidät luullen varmaankin saavansa ruokaa ja makupaloja. Kalat ympäröivät Jyrkin, uivat ympäri, keltasinisiä, vihertäviä, harmaita, pari pitkää ja isompaakin käväisi mutta ne olivat arempia kuin muut kalat. – Muutama kala näykkäsi Jyrkiä reidestä hampaillaan ja se teki kyllä pikkukipeää!

 

Tämä on ollut utuinen päivä. Lämmin ja kuumakin, mutta utuinen. Aurinko ei ole helottanut kirkkaalta taivaalta.  

 

Päätimme jatkaa matkaa jo huomenna Koh Makin saarelle. Nyt olemme nähneet saaren tätä puolta, tämän kauniin saaren toisella puolella emme ole käyneet koska emme löytäneet sinne mitään tietä, polkua tms. Sinne mennään varmaankin vesitse? Sääli, sillä tulimme tänne snorklaamaan.

 

Palasimme takaisin omaan lomakyläämme ja hankimme laivaliput (hidas laiva) Koh Mak –saarelle. Hinta 2 x 250 bhatia, lähtö klo 10.00 ja perillä klo 11.00.

 

Oman bungalowimme kuistilla, n. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />3 metrin korkeudella puupilarien päällä.

 

Sitten tosi pieni gekko kakkasi kuistin sisäkatolta suoraan Annen vasempaan käsivarteen! Se haisi pahalle!

 

Syömään illalla. Lomakylämme ravintola ihan täynnä. Muihin ravintoloihin on hankala kävelymatka. Varmaankin kaikki täällä yöpyvät syönevät tässä paikassa, se on helpoin vaihtoehto tässä pimeydessä. Veneellä toki pääsisi muihin ravintoloihin. – Tälle saarikierrokselle (Koh Wai ja Koh Mak) otimme mukaan vain pienen varustuksen, sillä pärjää ihan hyvin. Paljon vaatetusta ei tarvitakaan. Päivät pitkät olemme vain uima-asuissa, bungassa aatamin ja eevan kuteissa.

 

Bungassa jälleen. Ulkona pilkkopimeää. Ei juurikaan valoja. Sysimustaa. Lueskelemme. – JA SITTEN: ISO PAMAUS BUNGAMME KATOLLA! APINA (todennäköisesti, sillä se jokin askelsi, käveli) HYPPÄSI KATOLLE. Kello 22.06. – Nämä bungalowit erillään toisistaan, niiden välissä viitisen metriä ja viidakko suoraan takanamme. Sieltä voi tulla mitä vaan. Apina tämä on! Sen liike ja liikkumistapa, sen askeleet kuin ihmiskävelyä. – HUOM! Ovet, ikkunat, luukut, vessanpönttö, raot jne. tulee sulkea kunnolla! – Luonnon keskellähän ja ehdoilla täällä ollaan!

 

Nukkumaan. Kiva kuunnella luonnon ääniä. Yön ääniä. Viidakon ääniä. Koko ajan rapinaa katolla, jotakin laahaavaa ääntä. Se jokin kulkee nyt todella hitaasti bungamme katolla. Mikä liikkuu pilkkopimeässä näin hitaasti? – Apina meni menojansa jokin aika sitten. – Luontoäänten kuuntelua. Arvuuttelemme mikä eläin tai ääni kulloinkin on. – Jossakin vaiheessa nukahdimme…