Vietnamissa 15.01.-14.02.2008
Olimme Vietnamissa neljä viikkoa. Matkamme kulki pohjoisesta etelään.
Saapuessamme Vietnamiin, Hanoihin, tammikuun puolivälissä oli hirveän kylmää, poistuessamme Vietnamista kuukautta myöhemmin Mekong-joen suistoalueen kautta Kambodzaan aurinko paahtoi, hiki virtasi ja vesipullo toisensa jälkeen tyhjeni.
Matkan aikana saimme mielestämme hyvän kuvan Vietnamista ja sen ihmisistä. Vietnamissa oli samanaikaisesti kolme erilaista ilmastoa: pohjoisen kylmä, keskiosan kuuma ja etelän pätsi. Pohjoisen kylmän sään vuoksi jäi meiltä näkemättä yksi Vietnamin kauneimmista alueista, Sapan vuoristoalue riisipeltoineen ja -terasseineen, metsät ja vuoristo. Sapa oli ykköskohteita listallamme, joten hieman harmittaa että huonot sääolosuhteet estivät sinne menemisen. Joskus toisella kertaa...
Matkamme kulki pohjoisesta etelään: Hanoi, Ha Long -lahti, jälleen Hanoi, Hué, Hoi An, Nha Trang, Dalat, Muine, Saigon (Ho Chi Minh City) ja Mekong-joen suistoalue, josta sitten menimme kaksi ja puolipäivää kestäneen Mekong-suistoretken pävtteeksi pikaveneellä Kambodzan pääkaupunkiin Phon Penhiin.
Vietnamissa oli helppoa ja turvallista liikkua - ihan missä vaan. Palvelut toimivat riittävän hyvin, joskin palvelukulttuuri on todella paljon jäljessä Thaimaan, Malesian tai Balin ystävällisyydestä, toimivuudesta ja luotettavuudesta.
Eteläinen ja keskinen Vietnam vaikuttivat meistä rennommalta kuin pohjoinen. Eteläosa on historiansa aikana ollut niin ranskalaisen kuin yhdysvaltalaisen kulttuurin ja vaikutuksen alaisena, ja se näkyy mm. jonkin verran rennompana ja länsimaalaisempana elämäntapana kuin pohjoisessa.
Olimme Vietnamissa kiinalaisen uuden vuoden juhlan, tet:in aikaan, jota vietetään tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin. Tet-juhlakauden aikana monien palveluiden kuten majoitusten ja kulkuvälineiden hinnat olivat huomattavasti tavallista korkeammat. Esimerkiksi hotellihuone, joka normaalisti maksaa vaikkapa 10 USD, saattoi tet:in aikana maksaa jopa 30 USD. Meistä tuntui, että lähes kaikissa hinnoissa oli oma tet-lisänsä! Lisäksi monet liikkeet oli suljettu, bussien ja junien paikat myyty loppuun jo aikapäiviä sitten.
Vietnam jäi mieliimme maana, joka tekee kovasti työtä päästäkseen tavallisten maiden joukkoon. Toisaalta Vietnamin rankka lähihistoria on vielä kaikilla muistissa ja Vietnam näyttää ja korostaa sitä lähes kaikessa - ja ehkä liiankin paljon.
Muutamia päiväkirjamerkintöjä:
Hanoi 15.01.-17.01.
Matkamme kulki pohjoisesta etelään: Hanoi, Ha Long -lahti, jälleen Hanoi, Hué, Hoi An, Nha Trang, Dalat, Muine, Saigon (Ho Chi Minh City) ja Mekong-joen suistoalue, josta sitten menimme kaksi ja puolipäivää kestäneen Mekong-suistoretken pävtteeksi pikaveneellä Kambodzan pääkaupunkiin Phon Penhiin.
Vietnamissa oli helppoa ja turvallista liikkua - ihan missä vaan. Palvelut toimivat riittävän hyvin, joskin palvelukulttuuri on todella paljon jäljessä Thaimaan, Malesian tai Balin ystävällisyydestä, toimivuudesta ja luotettavuudesta.
Eteläinen ja keskinen Vietnam vaikuttivat meistä rennommalta kuin pohjoinen. Eteläosa on historiansa aikana ollut niin ranskalaisen kuin yhdysvaltalaisen kulttuurin ja vaikutuksen alaisena, ja se näkyy mm. jonkin verran rennompana ja länsimaalaisempana elämäntapana kuin pohjoisessa.
Olimme Vietnamissa kiinalaisen uuden vuoden juhlan, tet:in aikaan, jota vietetään tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin. Tet-juhlakauden aikana monien palveluiden kuten majoitusten ja kulkuvälineiden hinnat olivat huomattavasti tavallista korkeammat. Esimerkiksi hotellihuone, joka normaalisti maksaa vaikkapa 10 USD, saattoi tet:in aikana maksaa jopa 30 USD. Meistä tuntui, että lähes kaikissa hinnoissa oli oma tet-lisänsä! Lisäksi monet liikkeet oli suljettu, bussien ja junien paikat myyty loppuun jo aikapäiviä sitten.
Vietnam jäi mieliimme maana, joka tekee kovasti työtä päästäkseen tavallisten maiden joukkoon. Toisaalta Vietnamin rankka lähihistoria on vielä kaikilla muistissa ja Vietnam näyttää ja korostaa sitä lähes kaikessa - ja ehkä liiankin paljon.
Muutamia päiväkirjamerkintöjä:
Hanoi 15.01.-17.01.
Vanhassa kaupungissa vietimme paljon aikaa: se on sokkeloinen ja aika usein eksyimme ja taas kun luulimme tulleemme oikeaan paikkaan olimmekin jossakin puolen kilometrin päässä. Siinä on jotakin vetovoimaista: tuhottomasti kauppoja, liikkeitä, jalkakäytävät täynnä yhtä sun toista myytävää, ihmisvilinää ja kaiken häsän keskellä karea määrä mopoja!!!
Hanoi ei tuntunut koskaan nukkuvan. Hanoi tosiaan rokkasi - ja jatsasi. Kävimme yhtenä iltana jazz-klubilla. Hyvää perusjaskaa ja jazz-ravintola lähes täynnä länkkäreitä.
Matkamme päättyy noin neljän viikon kuluttua Ho Chi Minh -kaupunkiin ja olemme aivan varmoja siitä, että Hanoissa on enemmän säpinää (ja nyt kun olemme olleet molemmissa suurkaupungeissa, voimme sanoa, että Hanoi on elävämpi, ei niin puhtoinen ja rauhallinen kuin Saigon).
"Kävelemme Hanoin kaduilla. Paljon on kauppoja, liikkeitä, katukeittiöitä, mopoja, autoja, polkupyöriä vähän. Eihän tässä häsässä yksinkertaisesti voi pyöräillä."
"Kylmää. Onneksi mukana farkkutakki, joka nyt ekaa kertaa käytössä. Ihan oikeasti, täällä pipoja, talvitakkeja jne. - mutta nythän on Vietnamin talvi."
"Kävelyä. Missään, emme missään ole nähneet ja kokeneet tällaista määrää mopoja ja mopoliikennettä! Kapeat kadut jakujat vielä edesauttavat tätä tunnelmaa. Tosi taitavia ajajia, pujottelevat taitavasti autojen, ihmisten, kärryjen lomitse." - "Tietoisku: vietnamilaisissa autoissa ja mopoissa on vain kaksi tärkeää osaa: äänitorvi ja kaasu."
Ho Chi Minh -mausoleumissa ja -museossa emme käyneet. Vietimme sillä alueella toki tunnin ja pari. Suuri paraatiaukio, kylmänkalsea, eloton, poliiseja pitämässä turisteja silmällä. Ho Chi Minh halusi ruumiinsa poltettavan ja tuhkan siroteltavan Vietnamin etelä-, keski- ja eteläosiin - valitettavasti tämä toive ei täyttynyt.
Kirjallisuustemppeli! - Vietnamin tärkein konfutselainen pyhättö. Upea, kaunis ja rauhallinen. Silmä oikein lepää tässä myös arkkitehtoorisesti vaikuttavassa temppelissä. Ja hyvä "pakopaikka" meluisan, tunkkaisen ja ruuhkaisen kaupungin sydämessä.
...ja ne "bia hoit"! Bia hoi on yksinkertainen paikallinen kaljakuppila, usein jalkakäytävällä, joskus porttikongissa, joskus jopa ihan oikeana "ravintolana", jossa tosin tarjoillaan pääasiassa kaljaa. Ja huokealla. Pienistä laseista. Siinä sitten istuvat vietnamislaiset äijät - joskus myös naisia - ja me ulkomaalaiset pitkänenät ("farangit") yhdellä jos toisellakin lasisella. Vaatimattomia paikkoja, joissa keskitytään pääasiaan! Bia hoi on vietnamilaista Vietnamia. Hienohelmoista bia hoi voi tuntua likaiselta, sottaiselta, juomalasit tuskin ehditty pesemään kun jo seuraava asiakas istuu muoviselle pallille.
Ja kulttuuria. Hanoissa tapahtuu. Joka ilta jossakin teatteria, musiikkiesityksiä, mitä vaan. - Halusimme ehdottomasti mennä katsomaan maailmankuulua vesinukketeatteria, mutta emme saaneet enää lippuja ja kun niitä sitten oli tarjolla, piti meidän jo lähteä seuraavaan matkakohteeseemme. - Niinpä päätimmekin mennä vasta Saigonissa eli Ho Chi Minh Cityssä vesinukketeatteriin (ja jo tässä tiedoksi: se on loistava! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!).
Hanoista jäi hyvä maku suuhun. Tämä on kaupunki, jonne voimme tulla uudestaan.
Hanoin jälkeen matkamme jatkuin näin: (lähipäivinä jotakin kaikista näistä paikoista. Nyt kello lähenee 19.40 ja lähdemme ruokailemaan. Ollemme nyt Kambodzassa, Sihanoukvillen kaupungissa.
Ha Long -lahti (retki) 17.01.-18.01.
Hanoi 18.01.-19.01.
19.01.-20.01. yöjunalla Hué'en
20.01.-23.01. Hué, meno: Hoi An
24.01.-26.01. Hoi An
26.01.-27.01. yöbussilla Nha Trangiin
28.01.-01.02. Nha Trang, bussilla Dalatiin
01.02.-03.02. Dalat, bussilla Muineen
03.02.-08.02. Muine, bussilla Saigoniin
08.02.-12.02. Saigon
12.02.-14.02. Saigon, Mekong-joen suistoretki
(14.02. saapuminen laivalla Phnom Penhiin, Kambodzan pääkaupunkiin)
Kommentit