Kroatia? Eteläinen Espanja?

 

j ja a

15.03.-18.03.2008 Bangkok ja paluu rakkaaseen koti-Suomeen 19.03.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

15.03. lauantai. - Puolenpäivän kieppeillä vaihdoimme parempaan ja halvempaan huoneeseen (550 bhatia). Olimme koko loppuajan tässä samassa majapaikassa, Four Sons Village. Hyvä sijainti. Kaikki lähellä. Ja mikä vielä mukavaa, bussilla 3 pääsi vähän matkan päästä viikonloppumarkkinoille. Vain lyhyt kävelymatka pysäkille. – Paikallisbussilla 3 pääsee näille markkinoille puolessa tunnissa täältä Banglamphusta, siis ”Khao Sanin” alueelta. - Aamupäivällä pystyi vielä hyvin koluamaan "melko rauhassa" tätä tosi suurta markkina-aluetta, mutta jo puolelta päivin se oli jo täpötäynnä – sekä paikallisia että turisteja. – Kaikkea mahdollista tarjolla. Tinkimällä sai useimmissa paikoissa huokeita hintoja vieläkin halvemmiksi!

 

Bangkokissa kävelimme paljon, oleskelimme, kuljeksimme, tsekkasimme ja kolusimme kauppoja, ostimme. Hyvää safkaa. Tuliaisia. Toki jotakin hyödyllistä itsellemmekin ja kotiin. Tuhottomasti väkeä. Hyviä makunautintoja. Hierontaa.

 

Bangkok on meille varsin tuttu paikka. Nyt me vain oleilimme ja kävelimme. Joitakin nähtävyyksiä katsoimme ulkopuolelta, mutta emme varta vasten mennyt katsomaan ainuttakaan. Olemme aiemmilla, varsinkin ensimmäisellä matkallamme kauan sitten, nähneet ja käyneet lähes kaikissa Bangkokin nähtävyyksissä.

 

Mukavaa ja rentoa. Ei kiirettä minnekään. Ei  enää aikatauluja (paitsi yksi: lento takaisin rakkaaseen koti-Suomeen). Viime hetken tuliaisia ja ostoksia itsellemmekin: hyviä ja halpoja arkivaatteita. – Hyvää ruokaa ja juotavaa.

 

Ruokailuhetket ovat parasta antia maassa kuin maassa – tai ainakin useimmiten ja useimmissa maissa. Neljän ja puolen kuukauden matkamme aikana koimme todellisia herkkuhetkiä, erityisesti Thaimaassa ja Kambodzassa.

 

Matkastamme on jäänyt hyvä maku suuhun.

 

Mielessä jo uusi vuorotteluvapaa loppuvuodesta 2008. Mietimme jo seuraavia matkakohteita…

 

18.03.2008    Annelle kauniit korut ”hopeakadulta”: hopeinen kaulakoru ja hopeinen rannerengas. Erittäin kauniita. – Kaulakoruun Anne halusi punaisen riipuksen. Sellaista ei meinannut löytää mistään. Palasimme takaisin ”hopeakadulle” erääseen liikkeeseen, jossa olimme jo aiemmin käyneet (me kävimme melkein kaikissa ”hopeakadun” liikkeissä). Siellä oli riipus, johon Anne oli ihastunut ja nyt kävimme hakemassa sen. – Ne sopivat niin hyvin Annelle!

 

Lähdimme hyvissä ajoin Bangkokin kansainväliselle lentokentälle. Bussi läheltä Khao San –katua lähti klo 20.45 (aikataulun mukainen lähtöaika 21.00!); bussiliput hankimme eilen – lipun hinta 150 bhatia  - ja meitä neuvottiin saapumaan lentokenttäbussille viimeistään varttia vaille. Nyt sitten selvisi miksi! Kello yhdeksän bussi lähtikin varttia vaille yhdeksän, lähes tyhjänä.

 

Bangkok loisti valomerenä pimeässä illassa, valot ja värit, jotenkin lumoavan näköistä. – Matka lentokentälle kesti noin tunnin.  

 

19.03.2008 Bangkok, lento rakkaaseen Koti-Suomeen!

 

Finnairin lento Helsinkiin lähti 19.03. kello 01.00. Kone aivan täynnä ja suurin osa matkustajista oli muita kuin suomalaisia, menossa Helsingin kautta muualla Eurooppaan, Amerikoihin…

 

Helsinki-Vantaan lentokentällä. Hiljaista.

 

Matkatavaroita odottelemassa oli varsin vähän väkeä. Suurin osa samassa koneessa olleista matkustajista oli todellakin läpikulkumatkalla jatkaen Helsinki-Vantaalta matkaansa muille maille. Todella hyvä reitti Finnairin ja koko Suomen kannalta - ja tietysti meidän ja muunmaalaistenkin matkailijoiden kannalta.

 

Helsingissä oli talvi. Kylmää ja hieman lunta. – Myöhemmin saimme kuulla, että Etelä-Suomessa ei ole ollut lainkaan lumitalvea. Ja että lumi tuli vasta maaliskuussa ja että kovia pakkasia ei ole ollut lainkaan, kylmimmät vain noin kuutisen astetta! – Ja me toimme mukanamme talven ja lumen!

 

Niin mukava ja lämmin tunne! Jälleen rakkaassa koto-Suomessa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

14.03.2008 Koh Chang/Lonely Beach, surkuhupaisa bussimatka V.I.P.-bussilla Bangkokiin, bussi kulahtaa ja hyytyy kaksi kertaa matkamme aikana, Bangkok<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Varhain ylös, klo 06.15. Loppupakkaaminen. Kohtapuolin lähtö Koh Changilta kohti Bangkokia. Päätimme olla loppuajan Bangkokissa, jätämme Ayuthayan nyt suosiolla seuraavaan kertaan. – Lento Suomeen keskiviikkoyönä 19.03. – Bangkokiin jää siten neljä päivää ja ne aiomme viettää koluamalla katuja, toreja ja markkinoita, syöden hyvää ruokaa ja käymällä hieronnassa.

 

Koh Changin naapuribungalowimme tanskalainen nuoripari on lähdössä hankkimaan uudet Thaimaan viisumit. Heidän on poistuttava Thaimaasta ja haettava uusi viisumi jostakin Thaimaan ulkopuolisesta maasta. He lähtevät todennäköisesti samalla lautalla kuin me; saattaa olla, että he menevät Kambodzaan Koh Kongille ja palaavat illalla takaisin Koh Changille. Tällaisia uuden viisumin hankkimismatkoja kutsutaan nimellä ”visa run”.

 

Hyvästelimme isäntäväen ja lähdimme hyvissä ajoin ”lavataksitolpalle”. Olimme eilen varmistaneet lavataksin lähtöajan ja –paikan. Taksi tuli noin klo 8 ja se oli tupaten täynnä länsimaalaisia matkailijoita. Reput katolle. Lavalla ei ollut enää tilaa. Meille järjestyi kuitenkin hyvät ja tilavat paikat kuskin, joka muuten oli nainen, kopista. Taksimatka kesti lähes kolmevarttia. Lautta saaren pohjoisesta Central Pier –satamasta lähti noin klo 9.20. Lauttamatka kesti lähes tarkalleen tunnin.

 

Olimme nyt olleet 14 päivää saarilla: 10 Koh Changilla, yhden Koh Wailla ja kolme Koh Makilla. Aivan liian vähän aikaa Wailla ja Makilla. – Niinpä tännekin tultanee joskus takaisin ja sitten koluamme kunnolla näitä ja muita pienempiä saaria ja niiden vesialueita.

 

Ennen matkaamme oli tarkoituksenamme snorklata paljon, olla paljon merellä ja meriretkillä. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Meri ja merisää ei aina ollut suosiollinen ja otollinen silloin kun halusimme merelle: tyrskyjä, myrskyjä ja toisaalta ei ollut tarjolla kuin muutama meriretkivaihtoehto ja emme halunneet mennä samoihin paikkoihin, joissa jo olimme olleet. - Viidakkokin jäi nyt seuraavalle kerralle.

 

Mantereella. Satamasta lavataksilla linja-autoasemalle. Aikataulun mukaan lähdössä on kaksi V.I.P.-bussia (kaksikerroksisia, nopeita, ilmastoituja), klo 11.00 ja 11.30. Meidän bussimme lähtee klo 11.30.

 

Jyrki kysyi lipputoimistosta mistä meidän bussimme (lipussa lähtöaika klo 11.30) lähtee. Sieltä kerrottiin, että ”sama bussi”. Siis klo 11.00 ja klo 11.30 ”bussit” ovatkin vain yksi ainoa linja-auto! Miksi sitten myydä lippuja kahteen bussiin? Oliko meitä liian vähän kahteen bussiin, todennäköisesti. Täällä näyttää olevan kuitenkin paljon porukkaa – kuinkahan me kaikki mahdumme mukaan?

 

Pikabussimme lähti vartin yli yksitoista kohti Bangkokia, Khao San -katua. – Bussissa tutustuimme ruotsalaiseen mieheen, tukholmalaiseen Hansiin. Hän oli mukavan leppoinen ja hyväntuulinen, oikea kunnon seuraihminen. Ja hän tunsi ja tiesi todella paljon Suomesta, tiesi ja käytti monia suomenkielen sanoja – sekä joitakin kunnon lauseita. Hans tai kuten me häntä kutsuimme, Hansu, oli käynyt monta kertaa Suomessa.

 

Muutaman tovin ajomatkan jälkeen bussimme simahti!  Ihan lyhyen matkan jälkeen, hyvä kun olimme edes päässeet vauhtiin. Tilttasiko kone? Loppuiko bensa? Jäähdytys? Sitä me arvuuttelimme erikielisessä porukassa. Mukana myös suomalainen nuorimies, jolla oli Thaimaassa kaikki mennyt päin brinkkalaa ja hän oli todella kyllästynyt Thaimaahan ja thaimaalaisiin. Sanoi olevansa kurkkuaan myötä täynnä tätä maata ja sen ihmisiä. – Ehkäpä hänelle oli tapahtunut jotakin? Ei pidä kertomansa mukaan yhtään tästä maasta.

 

Bussimme pääsi melko pitkän tauon jälkeen jatkamaan matkaansa – välillä tökkien ja nikotellen. Jotakin oli selvästi vialla. Matkan varrella bussimme nikotteli ja rätisi pystyen kuitenkin jatkamaan matkaa. Onneksi.

 

Bussissa juttelua, rupattelua myös Hansun kanssa. Maisemien katselua. Torkkumista. Välillä tuli nukahdettua. Bussimme ei ole kunnossa. Toivoimme kaikki että se kestää loppuun saakka: Bangkokin Banglamphun alueelle, jolla mm. Khao San -katu sijaitsee.

 

Saavuttuamme ja ajettuamme jo hyvän aikaa Bangkokiin vietävää moottoritietä tilttasi bussimme jälleen. Keskikaistalle tukkien liikennettä. Siinä me olimme. Vilkkaalla moottoritiellä. Yllätyksenä tämä ei tullut. Oli vain ajan kysymys…milloin?

 

Kuski toki yritti tehdä kaikkensa, sen minkä pystyi. Tuskin hänkään pystyy tekemään surkealle bussille mitään. – Siinä olimme. Monille oli hätä päästä jatkamaan matkaansa: jotkut lentokentälle, jotkut muualle. Me ja koko joukko muita jaloittelimme moottoritiellä bussimme vierustalla, ohi ajavat hidastivat ja katselivat suurin silmin…Olimme ohiajavien ihmettelyn kohteina. Jotkut bussimatkustajat ottivat taksin ja lähtivät kiireen vilkkaa eteenpäin.

 

Jonkin ajan kuluttua paikalle tuli poliisipartio, joka ohjasi liikennettä ja selvitti kuskin kanssa tapahtunutta. Sitten hinausauto, joka siirsi bussimme sivukaistalle pois häiritsemästä vilkasta liikennettä. Siinä odottelimme.

 

Aurinko laskemassa. Ilta hämärtyy. Bussimme edelleen moottoritien vierustalla. Vihdoin bussimme saatiin jonkinlaiseen kuntoon ja lähdimme. – Bussimatkan piti kestää noin 4 ½ tuntia, mutta nyt on mennyt jo 6 ½ tuntia ja ajomatkaa jäljellä vielä ainakin puolisen tuntia ellei enemmänkin. Kunhan bussimme ei enää tee tenää. Pimeys saapui.

 

Ja mitä nyt: bussimme poistuu moottoritieltä jonnekin! – Onko kenties taas tapahtunut jotakin? Menemmekö verstaalle? Korjaamoon?

 

Olemme noin puolen tunnin päässä määränpäästä ja meidät viedään ”taukopaikalle”, ravintolaan jossa voimme juoda ja syödä jotakin. Kaikilla bussiretkeillä on aina ”sovitut” tyyriit taukopaikat, joissa matkustajilta yleensä nyyhdetään normaalia huomattavasti korkeampia hintoja kuin tavallisissa ravintoloissa ja kaupoissa. Tässä paikassa oli todella ”kalliit” hinnat! Kunnon rahanryöväystä!

 

Matka jatkui. Vihdoinkin bussimme perillä Banglamphun alueella, klo 18.57, lähellä Khao San –katua. Emmepä olisi millään voineet kuvitella millainen tästä ”rutiinimatkasta” sitten oikein tulikaan! Me kaksi ja svedu, siis Hans, suuntasimme kulkumme erittäin tutulle ja mukavalle alueelle jossa runsaasti majapaikkoja, ravintoloita, kauppoja, liikkeitä. Ja tietysti erittäin runsaasti valkonaamaisia matkailijoita.

 

Emme mene Khao San –kadulle vaan tuttuun ja mukavaan Four Sons Village –majataloon (guest house). Huokeimmat huoneet täynnä ja otamme ainakin yhdeksi yöksi hieman tyyriimmän huoneen, joka maksaa 650 bhatia, n. 13 euroa. Huomenna luvassa parempi ja halvempi, 550 bhatia maksava, mikäli tällainen huone vapautuu. Erittäin todennäköisesti saamme sellaisen.

 

Sitten majatalomme terassille oluelle ja rentoutumaan. Ja kohta tuttuun katukeittiöön syömään. Siellä olivat ne kaksi tuttua nuorempaa naista, vanhempia rouvia ei nyt näkynyt. –Anne meni hierontaan, Jyrki kirjoitti sinä aikana muistiinpanoja.

 

On tämäkin ollut päivä! Varsinainen kokemus! Näitä nyt vain tapahtuu aina joskus. – Yöoluelle, myös Hans oli paikalla.

 

Oli tämäkin päivä!

 

09.03.-13.03.2008 Koh Chang,  pääasiassa Lonely Beachilla – käväisimme parilla muullakin rannalla

 

Mukavaa rentoa elämää. Hyvää ruokaa ja juotavaa. Pääasiassa oleskelimme ”omalla alueellamme” Lonely Beachilla, kylässä ja rannalla. Kävelimme kapeaa päätietä pitkin lähialueille,  lähirannoille; menimme lavataksilla kauemmaksi pohjoiseenpäin. Emme ajaneet mopoilla. – Halusimme vielä kerran mennä snorklausretkelle, emme tosin kokopäiväretkelle, koska se suuntautuu samoille saarille joissa jo olimme olleet. Meille olisi riittänyt puolipäiväsnorklaus, mutta sellaisia ei järjestetä. Syyksi eräs taho ilmoitti sen, että ne maksaisivat lähes yhtä paljon kuin kokopäiväsnorklaus, se vaatisi lähes yhtä paljon työtä ja valmistautumista kuin kokopäiväinen,  sillä vene/laiva tarvitsee kuitenkin saman määrän henkilökuntaa kuin kokopäiväretkelle, ruokaa ja snorklausvälineitä. Ja vene/laiva olisi poissa kokopäiväretkeläisiltä (jotka maksavat enemmän kuin puolipäiväläiset).

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävimme parilla muullakin rannalla: 10.03.Bai Lan –rannalla sekä 11.03. mm. Klong Prao -rannalla sekä White Beach –rannalla. – Nämä muut paikat ja rannat eivät vetäneet vertoja Lonely Beachille. Lonely Beach ei ole (onneksi) vielä niin meluisa ja baaritettu kuin monet muut alueet – tosin Lonelylläkin rakennetaan jatkuvasti ja muutaman vuoden sisällä sekin on sitten hälyisempi ja vilkkaampi.

 

Emme ole vieläkään ehtineet tai päässeet Changin viidakkoon ja viidakkoretkelle. Silloin kun ajattelimme mennä viidakkoretkelle, tulikin sadesäät tai viidakon yllä oli syvänsinisenmustat pilvet enteillen sadetta. – No, jääpähän sitten seuraavaa Koh Changin –matkalle uuttakin tekemistä. - Taitaa Ayuthayan -matka jäädä väliin. Mietimme toki edelleen mennäkö vai ei? 

 

Tiistaina 11.03. olimme tapasimme tutun hollantilaisen nuorenparin, sen joka oli samalla Mekong-suistoretkellä helmikuussa. - Olimme ottaneet lavataksin ja päättäneet ajaa päätietä pohjoiseen katsomaan paikkoja ja rantaa Hat Kai Mookiin. Lavataksissa oli kaksi suomalaista nuortanaista, joiden kanssa rupattelimme. He jäivät pois Klang Praossa ja jatkoimme matkaa. – Lavataksi pysähtyi jossakin – kappas vain, kuski olikin unohtanut jättää meidät pois Hat Kai Mookissa! – Ei pahoitellut, ei mitään! – Olimme väärällä rannalla, ja varsin kaukana siitä missä meidän olisi pitänyt olla! - Ei auttanut muu kuin kävellä ja katsella paikkoja. Emme halunneet mennä lavataksilla. Ehkäpä täällä on jotakin mukavaa nähtävää. Kuuma.  – Kävelimme pääkatua pitkin kohti etelää ja hikoilimme.

 

- Ja sitten yhtäkkiä: ”Hi! Are you the Finns met?” kuului ohiajaneesta autosta. Auto pysähtyi toiselle puolelle tietä. Kuka ihmeessä siellä on? Joku, joka tietää meidät! Aivot raksuttivat…No mutta. Nehän ovat ne kaksi mukavaa hollantilaista, jotka olivat samalla Mekong-risteilyllä Vietnamissa! Upeaa nähdä taas! – Mutta ikävä uutinen: hollantilaistytön jalka paketissa ja loukkaantunut varsin pahasti, mopo-onnettomuus, nuorimies oli selviytynyt muutamalla naarmulla. He olivat lähdössä takaisin Hollantiin ja olivat nyt hakemassa vaatturilta teettämiään vaatteita. – Olipa kiva nähdä heidät! Ja autolla eteenpäin, saimme muutaman kilometrin olla heidän kyydissään. Hyvästelimme ja toivotimme hyvää kotimatkaa!

 

13.03. hankimme bussiliput Bangkokiin: V.I.P.-bussi lähtee 14.03. klo 11.30 Bangkokiin Khao Sanille; liput maksoivat 2 x 270 bhatia. – Huomenna menemme ensin aamulla lavataksilla Lonely Beachilta Koh Changin pohjoisrannalle, Central Pier –satamaan, josta edelleen lautalla mantereelle ja sitten bussilla Bangkokiin.

 

 

 

Päiväkirjasta ja vapaamuotoista:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Eka trooppinen myrsky tällä matkalla! Trooppinen kunnon sade! Tätä ennen satanut Kuala Lumpurissa 2007! – Loppupakkaaminen; sateen vuoksi pitääkin pakata uusiksi pari asiaa. Onneksi mukana kaiken sään kestävät ”iso keltamusta ´Hullujen päivien` muovikassi sekä kovaakin rasitusta kestävä ´Alkon` muovikassi sekä monia maita ja mantuja nähnyt pieni punainen Fjällräven! – Niitä meillä on aina mukana matkoilla.”

 

Koko ajan sataa tosi rajusti. Ukkonen vetäytymässä muualle – jyristen sitten taas aika ajoin täälläkin. Bungalowimme ikkunasta merelle: melkoiset aallot… ”Tokkopa meidän pikaveneemme lähtee? Tosin täällä mennään merelle säällä kuin säällä, joten tällainen myläkkä ei liene este.”

 

Ja sitten: ”Klo on nyt 8.32. VETTÄ TULEE TODELLA RANKASTI! Satakoon nyt kaiken!”

 

Veneemme ei lähdekään pääsatamasta, joka sijaitsee pohjoisrannalla vaan ”Apinarannalta”, Monkey Beach, ihan tästä vierestä parin sadan metrin päästä. Sataa edelleen ja varsin kovaa. – Lavataksi vei meidät Apinarannalle – olimme olettaneet veneen lähtevän samasta satamasta, johon olimme jokunen päivä sitten saapuneet. Olisimme toki itse kävelleet sinne jos olisimme tienneet, että  lähdemmekin tästä nurkan takaa (olisimme tietysti voineet etukäteen kysyä mistä satamasta lähtö on…).

 

Matkaan lähtijöitä oli kymmenkunta. Pikavene saapui hieman myöhässä. Kova sade jatkui ja aallot sen kun rymisivät rantaan. Pikaveneemme lähti klo 10.30, puolituntia myöhässä. Matkan varrelta Koh Wailta mukaan otettiin ruotsalainen pariskunta mukaan. Perillä Koh Changilla, sen eteläsatamassa, olimme lähes tarkalleen 11.30.

 

Merimatkaan pikaveneellä meni tunti. Ja millainen tunti! Pikaveneemme kiidätti meidät nopeasti ja liitäen myrskyisen meren ylitse. ”Välillä tuntui, että nyt mennään veteen ja vene hajoaa! Mutta niin vain se kesti.”

 

”Läpi hyrskyjen ja tyrskyjen, aaltojen läpi ja harjanteilla, vene luovi ja mutkitteli välillä sopivia väyliä, tutisi ja välillä putosi aaltojen päälle kuin pannukattu lattiaan! Ja mikä pamahdus tästä iskusta veteen tulikaan. Pelastusliivit lähellä, jos tarvitaan.”

 

Saaria, isompia ja pienempiä, vilahti ohitsemme. ”Merellä myös päivä- ja saariretkiläisten laivoja. Sääli heitä, tällä ilmalla ei mennä snorklaamaan eikä uimaan eikä oteta aurinkoa laivan katolla.”

 

”Kauniita merimaisemia. Jylhä meri. Pikaveneessä kaksi 200 hevosvoiman moottoria, jotka kiidättivät veneemme perimetristen aaltojen läpi – välillä heiluen ja keinuen!” Koko ajan sataa.

 

Sataa edelleen kaikkialla, myös Koh Changilla. ”Meidän pikavenelippumme ei sisältänyt kuljetusta bungalowkyläämme vaan maksoimme lavataksin erikseen. Joillakin autokuljetus majapaikkaan sisältyi hintaan.”

 

Bungalowkylässä jälleen. Nyt olemme bungalowissa numero kuusi, joka ylempänä rinteellä. Ihan ok. Tämän yön olimme jo maksaneet ennen saarikierrostamme. Isäntä ja emäntä Bangkokissa ja tullevat takaisin parin päivän päästä. – Kiva fiilis; ihan kuin tulisi kavereiden luokse. Niin hyvin olemme viihtyneet tässä bungalowkylässä, Little Eden, ja niin hyvin olemme viihtyneet Koh Changilla.

 

Kymmenisen päivää kotiinpaluuseen. Lento Helsinkiin keskiviikkona 19.03. aamuyöstä. Aiomme käväistä (päivämatka  tai yöpyä) Ayuthayassa Bangkokista tai sitten suoraan täältä Changilta. Tai sitten jäämme tänne pidemmäksi aikaa ja sitten täältä suoraan Bangkokiin.

 

Sää kirkastui hieman. Harmaat pilvet hallitsevat taivasta. Viidakon yllä tummia pilviä, usvaa. – Nautimme grillikanalounaan, kävimme kaupassa. Niin mukava olo täälläkin.

 

Iltaviiden kieppeillä menimme uimaan ”omalle rannalle”, Lonely Beachin pohjoispäähän. Tunti uintia ja rannalla lojumista. Takaisin bungalle. 

 

Loppuilta ja  alkuyö alkujuomilla, safkalla ja yöpaukuilla. - Yhteen kantarafloistamme: Fae Ong, hyvin vaatimaton mutta tunnelmallinen ja hyvää ruokaa. Raflassa TV, jossa par´aikaa Englannin cupin (?) matsi, jossa Portsmouth voitti Liverpoolin ja naapuripöydän nuorimies hiuksiaan haroen ja ääneen maanitellen hikoili ja eli pelin käänteissä mukana.

Hyvää yötä!