10.12.2007 ja kohti Malesiaa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päiväkirjamerkintöjä (vapaasti muokattuna yli kuukauden nettimotin jälkeen. Useimmat koneet eivät pystyneet yhdistämään, yhteydet katkeilivat jne.).

 

Yö 09.12.-10.12.2007 Jakartan kansainvälisellä lentoasemalla, puisilla kovilla penkeillä  ja kentän odotusaulojen käytäviä mitaten ja matkatavarakärryä työntäen. – Omien eväiden syöntiä aamuyöstä. Puisilla penkeillä, joilla yritimme nukkua, liikkui mm. torakoita - tosin vain niitä pieniä, lisäksi meille tuntemattomia muita ötököitä, kaikenlaisia vipeltäjiä. Niitä oli kiva seurata, kun uni ei tahtonut tulla ja kun ei ollut kunnon paikkoja, joissa torkkua. Yön tunteina näimme sisätiloissa lentoaseman  odotustiloissa pari kertaa ison, noin 20 senttisen rotan. Kissan pari kertaa, sama tai jokin muu katti.Jokunen katti taisi saalistaa hiiren. Lentoasemalla tuntui olevan enemmän eläimiä kuin ihmisiä.

 

Jotenkin se yö meni. Lento AirAsialla (netin kautta hankittu) Kuala Lumpuriin oli lyhyt, noin puolitoistatuntia jos sitäkään. Mukava henkilökunta. -  Halpayhtiö AirAsian käyttämä kenttä n. 80 km Kuala Lumpurista. Bussilla sujuvasti kaupunkiin. Majoitukset hankimme aina paikanpäältä. Bussimatkan ajan kauhea kaatosade. Ruuhkat sen mukaiset. Kova sade, rankkoja ohituksia, ei turvavälejä, rankkoja ohituksia pimeässä ja sateessa.

 

Kuala Lumpurin valot ja värit näkyvät. Ne upeat pilvenpiirtäjät kuten Petronas-yrityksen maailman korkein rakennus, johon aiomme mennä käymään (vapaalippuja saatavilla).

 

------

Päiväkirjamerkintöjä taas kohtapuolin.

 

18.01.2008 - Nyt nukuttaa. Pakko mennä nukkumaan. Tulimme nimittäin tänään kahden päivän retkeltä: olimme katsomassa Ha Longin -alueen merellistä luonnonkauneutta, yhtä maaailman kauneimmista merellisistä alueista.

 

PS. Lopetimme malarialääkkeiden syömisen jo toisen matkapäivämme jälkeen marraskuussa. Syömme niitä taas, kun menemme todennäköisesti Kamputseaan ja/tai Laosiin. Hyttyset tosin jyystäneet välillä oikein olan takaa jalkojamme jne. Hengissä ollaan.

 

Pahin uhka ovat ja ovat olleet apinat, joita monessa paikassa ja jotka purreet ja raapineet ja siten saattaneet joitakin matkailijoita vakavaan sairaalatilaan. Usein tosin matkailijoiden omaakin syytä - kukaan ei pakota menemään lähelle tai syöttämään niitä. Paikalliset syöttävät apinoita matkailijoiden iloksi (?) ja monet matkailijat oikein innostavat apinoita, apinat ovat oppineet  kerjäämään, ryöstämään ruokaa ja muutakin.

 

Meill

ä ei ole ollut edes kunnon nuhaa, flunssaa tai jotakin muuta. - Matka ollut elämys ja toivomme pysyvämme terveinä loppuun saakka.

 

Ja Malesia: upea paikka ja piakkoin tarinamme jatkuu. Olimme vain länsirannikolla, sillä itärannikolla rajuja sateita. Täällä länsipuolellakin toki sadekausi, mutta vettä tuli vain murto-osa siitä, mitä itäosassa ryöppysi.