Saavuimme Hua-Hiniin vihdoin ennen puolta päivää "seikkailun" jälkeen.
Junaliput olimme ostaneet eilen illalla Surat Thanista Hua-Hiniin, josta
sitten jatkaisimme Cha-Amiin. Yöjuna oli hyvä. Junavirkailija teki meille
siistit pedit "like a hotel". Yksi vaikeus matkassa oli: juna "ei tänään"
pysähtynytkään Hua-Hinissa. - Kun kysyimme, milloin juna saapuisi Hua-Hiniin,
saimme kuulla, etta olimme jo menneet sen ohi! Seuraavaksi juna pysähtyisi vasta
Ratchapurissa (n.200 km Hua-Hinista pohjoiseen)! Siellä konduktööri sitten pidätteli
junaa sen aikaa, kun hän pahoitteluiden jälkeen kävi ostamassa meille liput
seuraavaan Hua-Hiniin menevään junaan OMILLA rahoillaan (meidan rahoja hän ei
huolinut). Hän tuntui olevan todella pahoillaan tapahtuneesta, aivan kuin se
olisi ollut hänen syynsä! • Vaikka juna ei pysähtynyt lainkaan Hua-Hinissä, niin meille kuitenkin myytiin tähän junaan liput! Tällöin me toki luonnollisesti olimme siinä luulossa, että me olimme menossa juuri tällä junalla Hua-Hiniin. Surat Thanin aseman aikataulussakin luki Hua-Hin samoin kuin paperisessa aikataulussa.
Meillä oli pari tuntia aikaa Ratchapurissa ennen junan lähtöä ja teimme
pikaisen katsauksen kaupunkiin. Kävimme aamukahvilla, jota ei tosin ollut
missään saatavilla vaan Jyrkin piti tyytyä tölkitettyyn jääkahviin. Asemalla
sitten odoteltiin. Ihmiset olivat tosi avuliaita ja ystävällisiä ja pitivät
meistä hyvää huolta. Aina jonkin junan tullessa tuli joku kysymään, olimmeko
mahdollisesti menossa siihen junaan.
Junassa oli tukahduttavan kuuma! Siellä oli kyllä ja propellit katossa ja ikkunat
auki, mutta ei se riittänyt. Ja kyllä ne paikallisetkin hikoilivat! Maisemat
olivat jylhät vuorineen, mutta pellot olivat todella kuivuneen näköisiä.
Matkalla junassa oli kovaa kaupankäyntiä - myyjät kulkivat edestakaisin
ruokineen, juomineen ja herkkuineen.
Saavuimmekin sitten vihdoin Hua-Hiniin. Matkamme alkoi eilen kello 5 aamulla ja nyt olimme runsas vuorokausi myöhemmin perillä. Annen vanhemmat olivat vastassa ja
vastaanotto oli lämmin • ja toisaalta huurteisen kylmä: Annen vanhemmat antoivat meille junasta ulosastuttuamme raikkaan kylmät Chang-oluttölkit... ACH! Taksi odotti ja sitten huristimme Annen vanhempien meille Cha-Amista varaamaan majapaikkaan. Ja millaiseen!
Meitä odotti upouusi bungalow-paritalohuone aivan merenrannalla! Meille se oli
luksusta! Todella siisti ja maulla sisustettu. Lämmin vesi, jääkaappi ja
vedenkeitin. Puukalusteet tuoksuivat vielä a uutuuttaan. Ja tyynyt olivat hyvät!
Aamiainen sisältyi hintaan ja sen me nautimme Little Shop •ravintolassa, jonka pitäjä omistaa myös bungalow-kylän, jossa nyt sitten asumme. Aamiainen tarjoiltiin rannassa meren aaltojen säestäessä. tunnelmaa. Meillä oli omat rantatuolit. Olihan meillä ollut ennenkin (melkein aina) hyvia majapaikkoja, mutta tämä oli aivan ihana - ja millä paikalla!
Ensimmäiset seitsemän vuorokautta saimme olla aivan omassa rauhassamme, sillä
muissa (yhteensä 5 huonetta) huoneissa ei ollut ketään. Uuden vuoden aikaan
yhdessä huoneistossa yöpyi yhden yön perhe ja kahdessa muussa kaksi yötä. Viimeisen päivän, jona sitten lähdimme yöbussilla Krabi Towniin n. klo 20.00, saimme pitää huoneen veloituksetta, koska muissa huoneistoissa ei ollut asukkaita (meiltä kyllä veloitettiin muista öistä ihan mukavasti - 30 €/yö. Muualla tällä rannalla oli paljon
halvempaa -mutta sijainniltaan tämä meidan oli kyllä ehdottomasti koko rannan
paras!). Ja oli tosi hyvä, että saimme pitää lähtöpäivänä bungalowimme, sillä saimme ennen monituntista bussimatkaa käydä suihkussa, vaikka kyllä me olisimme päässeet aina Annen vanhemmille suihkuun.
Cha-Amissa me OTIMME RENNOSTI! Meri ei meitä aluksi suosinut, vaan aaltoili melko reippaasti. Muutamana päivänä pääsimme kyllä uimaan. Suoraan meidän majapaikamme edestä! Muutaman metrin päässä.
Muuten aika kului rauhallisesti ja löhöten "Annen vanhempien altaalla". Useana aamuna kävelimme yhdessä Thaimaan kuninkaan entiselle lomapaikalle odottelemaan, joskohan onnistuisimme näkemään varaaneja. Ja pari kertaa se onnistuikin! Siellä oli myös "töyhtölintuja". Niillä oli kyllä hieno töyhtö, jonka ne levittivät hienoksi viuhkaksi.
Rannalla kävimme muutaman kerran hieronnassa; "hielontaa • myöhemmin - huomenna". Ranta oli rauhallinen. Muutama uusi rakennus oli noussut Cha-Amiin, muuten pitkälti samanlainen kuin joulukuussa 2004, jolloin olimme ollet siellä viimeksi.
Iltapäivisin kävimme usein kahvittelemassa Annen vanhemmilla ja joskus puolestaan he meillä. Iltaisin ruokailimme yhdessä joko rannalla tai kylällä. Jouluaattona Annen vanhemmat tarjosivat meille hienon ankkaillallisen viineineen. Se taisi olla ja onkin varmasti hienoin illallinen tällä reissulla. Ja HYVÄÄ!
Uutta vuotta otimme vastaan kahdestaan, silla Annen vanhemmat menivat "hienostelemaan", uudenvuoden viettoon ja juhla-aterialle erääseen loistohotelliin. Me kävimme syömässä rannan ulkopuolella eräässä kivassa pikkuravintolassa ja sen jälkeen lipittelimme viiniä "omalla" rannallamme. Lopuksi menimme "omaan" ravintolaan katselemaan raketteja ja juhlimaan uuden vuoden tuloa!
Todella rentouttava breikki reissuun Cha-Am! Koko ajan ei tarvinnut miettiä, mihin
seuraavaksi, mistä saada majapaikka, millä hinnalla! Eikä tarvinnut kantaa rahavyötä! Ainoat mietittävät asiat olivat Vietnamin-viisumin hankkiminen ja lähteminen Krabille. Niissä kyllä oli hommaa • varsinkin bussimatkan jonka hankkiminen on itse asiassa varsin yksinkertaista mutta käytännössä aikataulusuplimisineen ei aina sitä ollutkaan, mutta lopulta nekin sitten hoituivat omalla painollaan. Niin kuin asioilla on tapana järjestyä...
Hua-Hinissa kävimme muutaman kerran: yömarkkinoilla, tavaratalossa ja Annen
vanhemmille tuikitutussa ravintolassa, Sawasdee, syömässä TAIVAALLISTA panang-currya! Liftasimme kerran menomatkan Hua-Hiniin, kyydin saimme kun olimme nostaneet peukalon! Siinä meni puoli minuuttia; takaisin tulimme paikallisbussilla körötellen. Tällä samalla Hua-Hinin •matkalla liftasimme vielä kaksi kertaa Hua-Hinin sisällä, etäisyydet olivat pitkiä kun olimme koluamassa Hua-Hiniä kaukana keskustan ulkopuolella. - Kerran teimme saman reissun molempiin suuntiin paikallisbussilla, mutta Annen vanhempien kanssa matka taittui aina taksilla.
Meillä oli todella kiva "loma' Cha-Amissa. Reppumatkailijan elämä on aika ajoin kovaa työtä etsittäessä majapaikkaa, sopivaa kulkureittiä ja -välinettä, joskus aamuvarhain joskus yömyöhään. Nyt saimme olla! Tällaista rauhaa ja paikallaanoloa kaipaa aina välillä.
RENTOA LOMAA! KIIREKIN OLI JOSKUS - TAVALLISESTI ILLALLA RUOKAILEMAAN!
Kommentit