”06.00 herätyskello soi. – Aamutoimet. Omaa pikkupurtavaa sekä kotimaista kaurapuuroa pulloveden kera. Kaurapuurot Annen vanhemmilta saatuja (Cha-Amissa joulukuussa 2007).”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”…Minibussi jo täynnä, sekä matkustajia että matkatavaroita. Tupaten täynnä. Onneksi vain kuljetus bussille. Anne istui Jyrkin sylissä. Siinä sitten kököteltiin kuin sillit suolavesipurkissa. Ja kohta olimmekin jo Soraya-yhtiön bussiasemalla.”

 

”Soraya-yhtiö on käyttämistämme yhtiöistä surkein, huonot ja vanhat bussit, palvelu ollut tyydyttävää ei sen enempää. Hitaita.” – Täällä on usein eri bussiyrityksillä omat asemansa ja reittinsä ja aikataulunsa, joten joskus joutuu ottamaan matkan sellaiselta yritykseltä, jolta ei haluaisi. Nyt menemme Sorayalla, koska sen aikataulu sopii meille.”

 

”Me maksoimme bussilipuistamme 2 x 5 USD eli 40 000 rieliä. Anne näki paikallisen lipusta, että he maksavat 18 000 rieliä; siis melkein yhtä paljon kuin me.”

 

”Bussi ei mennyt suoraan Kampotiin vaan poistui asfalttitieltä punahiekkatielle kohti maaseutua, peltoja ja vuoristoa. Täällä on todennäköisesti jokin kylä ja/tai kaupunki…” – ”Ja nyt madelletaan ”perunapeltoa” pitkin. Tie huono, maisemat sen sijaan ok, vaikkakin karut ja ruskeat. Mutta nythän onkin kuivakausi.”

 

”Perunapellolla” bussi natisee liitoksistaan. Emme ole todellakaan perillä Kampotissa kolmessa tunnissa! Tämä bussimatkamme on samalla maaseutukierros sivuteillä; kyliä, peltoja, ihmisiä askareissaan, taloja…kuivia peltoja, välillä jokin viheriöivä peltotilkku. Vuoristoa (alavaa) lähellä. – Ja nyt takaisin pääväylälle.”

 

”Kello 11.14 Kep.” – ”Kep on pieni kaupunki, ehkä kylä enää. Se oli vuosikymmeniä sitten Kambodzan ykkösrantakaupunki. Nyt se on hiljainen, raunioitunut ja ruma (ainakin bussin ikkunasta) ja eloton, jossa on joitakin kalliita hotelleja. Kep on nykyään syrjäinen ja jo heti näki, että se on parhaat päivänsä elänyt. Tarvitaan koko joukko rahaa, rohkeutta, työtä saada siihen tilaan jossa se oli loistonsa vuosina – ja tietysti myös länsimaalaisia matkailijoita!”

 

”Kepin edustan saaria näkyy. Aiomme ehkä tulla käymään Kepissä. – Matkaoppaat, netti jne. antoivat paremman kuvan Kepistä kuin se, jonka näimme omin silmin (bussin ikkunasta)! Täällä ei ole mitään – ehkä ranta mutta ei elämää!”

 

”Nyt, klo 11.44, Kampot.”

 

”Lähetimme eilen illalla spostia Blissful Guesthouseen ja pyysimme varaamaan meille majoituksen. – Blissful oli täynnä, spostiimme he eivät vastanneet. Niinpä etsimään TÄSSÄ HELTEESSÄ toista majapaikkaa…” – Tällä alueella paljon majapaikkoja. ”Vastakkaisella puolella muutama: Jyrki meni kyselemään onko vapaata. Sitä ennen mietimme jo jatkamista saman tien Sihanoukvilleen.”

 

Jyrki haluaa jäädä. Ainakin yhdeksi yöksi. Vastapäätä olevassa Orchid Guesthousessa oli yksi huone vapaana: 10 USD, ei aamiaista, huone todella suuri, myös wc ja suihku tosi tilavat. Tilavin ja suurin majoitus, jossa olemme tähän mennessä olleet! Varmaankin 50 neliötä.

 

Kävelimme ja tsekkasimme tätä pientä kaupunkia. Bussiliput huomiseksi Sihanoukvilleen. Kas vain: tämähän onkin Soraya-yhtiön bussiasema. Kysyimme kuitenkin bussiyhteyksiä Kampotista Sihanoukvilleen ja saimme vastaukseksi, että busseja ei mene Sihanoukvilleen.  Tehostivat vielä sanomaansa näyttämällä valomainospilaria, jossa ko. yhtiön linjat ja kohteet: Sihanoukville oli teipattu yli. Lopuksi totesivat Sihanoukvilleen pääsevän vain taksilla ja se maksaa 25 USD!

 

Emme tarttuneet tarjoukseen, koska se vaikutti jotenkin ”huijaukselta”. Päätimme kysyä muista paikoista, hotelleista ja matkanjärjestäjiltä. Meillä on ollut tapana kysyä eri paikoista ja sitten valita meille sopivin. – ”Ja se kannatti taas: Kampotista menee todellakin busseja Sihanoukvilleen ja kaksi kertaa päivässä, esim. klo 10.00 ja hinta 7,50 USD.”

 

”Kello 13.31 joenvarren terassilla. ”The Rusty Keyhole”, jonka omistaja britti. Mukava tyyppi. Vaihdoimme muutaman sanan. Oli muuten syömässä makkaraa ja ranskalaisia; mikä ihana tuoksu – varsinkin makkarasta!” – Hän kysyi mistä maasta tulemme. Suomesta! – ”Hän näytti seinälle: Siellä oli melko suuri Suomen kartta! Eilen täällä oli käynyt kaksi suomalaista ja nyt me kaksi. Hän tuntee jonkun turkulaisen, mihin vanha manselainen heitti kommentin tai parin! Turkulaiset ovat ihan ok…”

 

”Sitten hierontaan. Kampotissa on ainakin kaksi hierontapaikkaa, joissa sokeat ja näkövammaiset hierovat ja saavat samalla itselleen elantonsa. Hinta 4 USD ja kesto yksi tunti. Tekipä hyvää!”

 

Hankimme hotellistamme bussiliput huomiseksi Sihanoukvilleen: 7,50 USD per nuppi. – Hotellimme ravintolan seinällä teksti ”Verleg Je Grenzen” – hyvin sanottu.

 

Kellon lähestyessä iltakuutta menimme tämän todella hiljaisen ja äänettömän (paitsi koirat) pikkukaupungin rantakadulle seuraamaan auringonlaskua. Menimme huomaamattamme eri tietä kuin päivällä, joten matkasta tuli hieman pidempi. Mutta sitäkin kivempi! Olimme nimittäin tulleet paikallisten asuinalueelle, jossa ei ollut hotelleja eikä ravintoloita mutta sen sijaan muutama katukeittiö ja mukava tunnelma. Lapset moikkasivat ja pelleilivät. Halusivat tulla kuvatuiksi.

 

Rantakadulla; kalastajakylä vastarannalla. Paljon lapsia leikkimässä; otimme jälleen valokuvia. Iloisia ja iloisimmiksi tulivat nähtyään omat kuvansa kamerasta. – Nyt istumaan ”auringonlaskua” Beerlaon kera. – ”Asiakkaille tuotiin makprang-hedelmiä. Hyvää. Pieniä, unkarilaisten tummien luumujen kokoisia, keltaisia, hieman oranssinvärisiä. Isot makeita ja hieman karvaita, pienet karvaita.”

 

Jyrki oli päivällä nähnyt britin syövän makkaraa! Kunnon makkaraa! Niinpä Jyrki halusi nyt illalla syödä samassa paikassa, The Rusty Keyhole: kaksi makkaraa, kananmuna, ranskalaiset; Anne currykanaa. Kaksi Angkor-olutta. Yhteensä 36 000 rieliä, n. 9 USD – KALLEIN RUOKAILUMME!!! - …huomenna Sihanoukvilleen.

 

Vietimme yhden päivän ja yön Kampotissa. Hiljainen, ei mitään tekemistä itse kaupungissa. Kampotiin tullaankin ensisijaisesti luonnon ja läheisen vuoriston vuoksi. Paljon on vielä tekemistä kambodzalaisilla saadakseen tästä paikasta suositun rantakohteen. – No, tulipahan nähtyä!

 

Bussimatka Phnom Penhistä Kampotiin kulki Kepin kautta. Auton ikkunasta katsottuna Kepissä on muutamia rakennuksia siellä täällä. Muutama uudennäköinen hotelli; raunioita ja huonokuntoisia asuin- ja muita taloja. Joitakin länsimaalaisia matkailijoita rannalla, jokunen uimassa. Kep ihan alkutekijöissään. Onneksi emme ostaneet lippuja tänne! Sisällissota osaltaan tuhosi tämänkin kukoistaneen kansainvälisen matkailukaupungin. – Kampotissa ja Kepissä kävi aikoinaan myös suomalaisia matkailijoita.

 

Huomenna 22.02.2008 Kampotista pikkubussilla Sihanoukvilleen.