17.12.2007 Pangkoriin

 

"Nukuimme tosi sikeästi heräten vasta kellon soittoon 7.00." – "Hyvästit Leelle ja hissille. Hissi ei liikkunut. Epäkunnossa? Olimme viidennessä kerroksessa ja sinne pääsee joko hissillä tai kapeita paloportaita pitkin, jotka Lee oli näyttänyt meille tullessamme hänen "guest houseensa". – "Mun Lee kipaisi jonnekin portaita alas selvittääkseen asiaa. Painoimme nappulaa ja hissin liikeääni kuului. Sitten alas. Alhaalla odottikin Lee ja hänen tyttöystävänsä – rentoina kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuinka ihmeessä Lee oli ehtinyt näin nopeasti alas!"

 

"Bussi lähti hieman myöhässä ja oli täynnä. Mukana oli myös pariskunta, nuorehko pari, joka oli niin suomalaisen näköinen kuin olla ja voi. Emme jutelleet; matkaajat asettuivat paikoilleen syventyen kirjoihinsa tms."

 

"Maisemien katselua. Siistiä luontoa. Moottoritie hyvä ja sitä laajennetaan ja maisemoidaan. Moottoritien tienvarret tyylikkäitä, huoliteltuja – niistä pidetään hyvää huolta. – Välillä uni vei voiton maisemista. Matkan kesto neljä tuntia."

 

"Linja-auto Lumutissa n. 13.30. Linja-autoasema ja satama ihan vierekkäin. … Liput Pangkoriin, saarelle johon nyt menemme. Edestakaisen lipun hinta 10 ringgettiä, hieman yli kaksi euroa. Lipuillamme pääsemme takaisin mantereelle parin päivän päästä, kun jatkamme kohti Pohjois-Malesiaa, Georgetownia ja Butterworthia."

 

Lauttamatka kesti runsaat puolituntia. Pangkoriin tultuamme otimme taksin Nipah –nimiseen kylään. Tsekkasimme muutamia majoituksia; suurin osa bungalowikyliä. Vaikuttaa hiljaiselta ja mukavalta paikalta – ei kaupunkien ruuhkia, omaa rauhaa! Eikä kaikenmaailman kauppiaita, tyrkyttäjiä, ruuhkia…Vain me kaksi ja kaunis luonto ympärillä. Kivaa ja ihanaa.

 

Valitsimme Sunset Bungalowsin, pienen mökkikylän. Hiljainen kylä, jossa vähän asukkaita joista suurin osa muslimeita.
 
Kylä tuli tutuksi kymmenessä minuutissa. Rannat, viidakko vieressä, ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja. Ravintoloita muutama. Siis hyvä paikka olla vain.
 
18.12.2007 Teluk Nipah
 
Ennen aamiaista sovimme tapaavamme suomalaisen pariskunnan kanssa lähtevämme snorklaamaan iltapäivällä kello 14. Aamu oli melko pilvinen ja majapaikan isäntä oli sitä mieltä, että iltapäivä on parempi.
 
Menimme tämän samaisen pariskunnan kanssa kauemmalle rannalle uimaan ja lekottelemaan sen jälkeen, kun kummatkin olivat tahollaan syöneet aamiaisen (aamiaispaikan löytäminen ei täällä ollut mitenkään helppoa).
 
Snorklaamaan. Ensin menimme saarelle, jossa kuulemma on paljon eläviä, hienoja koralleja. Vesi oli kuitenkin niin alhaalla, ettei meistä kukaan uskaltautunut snorklaamaan peläten repivänsä itsensä niihin koralleihin. (Kippari oli sitä mieltä, että vettä oli metrin verran.) Siispä vain odottelimme tunnin siirtymistä toiselle saarelle. Viidakosta kuului kummia ääniä. Ei aavistustakaan mitä se oli.
 
Toisella saarella pääsimme sitten snorklaamaan. Balin "akvaarioiden" jälkeen se ei ollut mitenkään ihmeellistä. Vesi oli sameaa, kaloja oli vähän ja vähäiset korallit olivat kaikki kuolleita.
 
Palattuamme iltapäivällä oli ukkoskuuro ja jyrisi ihan kunnolla. Saimme kutsun isäntäväen luokse iltapäiväteelle. He tarjosivat hunajateetä ja maukkaita rapukasvisnyyttejä pähkinä- ja sambalkastikkeen kera sekä nakkimakkaroita.  Myöhemmin isäntä kutsui meidät katsomaan sarvilintujen ruokintaa. Hienoja lintuja ja niitä oli monta. Ne nappasivat ilmasta niille heitetyt leivänpalat ja istuskelivat sähköjohdoilla. Isäntä varoitti seisomasta johtojen alla, sillä ne ovat "superbombereita".
 
Illalla menimme läheiseen ravintolaan syömään. Siellä oli myös tuttu suomalaispariskunta. Ravintolan omistajapariskunta oli tyytyväinen, kun me suomalaiset miehet leikkivät heidän pikkupoikansa kanssa ja he itse saivat ruokailla rauhassa. Jyrki rakenteli pojalle paperista lentokoneita ja niitä sitten lennättelivät. Toiselle miehelle pikkupoika esitteli ylpeänä leluasettaan.
 
Kävimme vielä netissä ja kuten jo aavistimme, yhteys ei toiminut tälläkään kertaa.
 
 
19.12.2007 Teluk Nipah
 
Vietimme aikaa rannalla. Ranta oli hyvä eikä ollut paljon ihmisiä. Eikä rantakauppiaita! Majapaikan isäntä kävi hakemassa mopolla meille saaren pääkaupungista bussiliput huomiseksi Lumutista Butterworthiin.
 
 
Huomenna on muslimien pyhä juhla - Hari Raya - ja muut mökkikylän vieraat ovat lähteneet viettämään sitä. Vain me neljä suomalaista olimme jäljellä.
 
Illalla menimme syömään toiseen avoinna olevista ravintoloista. Siellä oli "länkkärikokous", koska muut ravintolat olivat täynnä. Tarjoilu oli todella hidasta. Mekin odotimme ruokaamme yli tunnin. - Onneksi se oli hyvää! Ravintola ei selvästikään ollut varautunut tällaiseen kiireeseen (alle 20 asiakasta).  
 
20.12.2007 Georgetown
 
Herätys aikaisin kello kuusi. Pyrimme kello seitsemän lauttaan. Emme olleet kuitenkaan tilanneet taksia ennakolta. Rantakadulla ei ollut ainuttakaan. Majapaikkamme isäntä soitti tutulle taksikuskilleen, joka sitten veikin meidät lauttasatamaan. Lautta lähtikin vasta kello 7.30. 
 
Lauttasatamassa lämpömittari näytti 32 astetta. Muutamalla lauttaa odottavalla paikallisella oli toppatakki päällä. Me hikoilimme! 
 
Laiturialueella oli muutama kiinalainen aamujumpalla.
 
Lumutissa meillä oli sen verran aikaa, että saimme hankittua jotakin aamiaiseksi. Viereisessä bussissa oli tuttu suomalaispariskunta ja mies tuli vielä moikkaamaan. Lumutista sitten edelleen bussilla Butterworthiin. Matka kesti noin kolme tuntia. Sieltä sitten edelleen autolautalla Georgetowniin Penangin saarelle.
 
Etsimme majapaikkaa ja majoittauduimme Peking-hotelliin. Valinta osoittautui kuitenkin huonoksi, koska kadun ja alapuolella olevan baarin äänet kantautuivat huoneeseen koko yön.
 
Tutustuimme kaupunkiin ja kolusimme. Iltapäivällä alkoi sataa ja sitä sitten kesti pitkälle iltaan asti. Kahlasimme nilkkoja myöten lätäköissä, koska viemärit eivät vetäneet.
 
Intialaisessa syömässä ja jälleen todella hyvää ruokaa. Sen jälkeen Blue Diamand -ravintolassa, jossa paikallinen pitkätukkarokkari viritteli tunnelmaa. Ei mitään rokkia vaan 1960- ja 70-lukujen "dylaneita" kunnon raspi