Yogyakartasta Pangandaraniin

 

4.12.2007 Yogyakartassa. - Tänäkin aamuna heräsimme jälleen kerran moskeijan rukouskutsuun aamuyönä kellon ollessa neljä. – Onneksi saimme kuitenkin unesta kiinni. Koko päivän tavanomaista kaupunkilomailua. Yogyakartassa on onneksi sen verran näkemistä ja vielä jalan ja tarvittaessa becakilla.

 

Näimme sattumalta hautausmaan ja kävimme kurkistamassa. Täällä  hautausmaat ovat huonosti hoidettuja – lähinnä tulee mieleen joutomaa, josta kukaan ei pidä huolta. Toki joukossa oli myös muutama siisti hautapaikka. Kanat juoksivat kukkoa karkuun.

 

Tulimme joelle, joka oli tosi mutainen ja roskainen. Pikkupojat olivat uimassa ja tervehtivät sieltä meitä iloisesti. Miehiä oli nostamassa joenpohjasta kiviä ja soraa (?). Ankat ja hanhet uiskentelivät tässä likaisessa vedessä. Alueella siinä joen rannassa oli todella surkeita hökkeleitä, mutta jo seuraavalla kujalla hyvänäkoisiä taloja. Oli siellä myös päiväkoti, joka näytti aivan samanlaiselta (joskin alkeellisemmalta) kuin meillä Suomessakin.

 

Lounaalla kävimme yksinkertaisessa kuppilassa (kaksi kananuudelikeittoa ja jääteet maksoivat yhteensa n. 70 senttiä). Kokis oli loppu,  kuten se ja kaikki muutkin limut yleensä kaikkialla tämän alueen paikoissa.

 

Palatessamme pääkadulle kävimme basaarissa. Se on kolmikerroksinen rakennus, jossa alakerrassa on paljon batiikkivaatteita vaan emme löytäneet etsimmme. Mausteista, hedelmiä, pikkupurtavaa (kuivattua lehmännahkaa), laukkuja, rihkamaa, kankaita ja peittoja, tyynyjä, kattiloita… - Yksi kauppias halusi esitellä meille basaarin tarjontaa ja kun jo halusimme olla kahdestaan, hän aivan ystävällisesti antoi meidän olla. Törmäsimme häneen kyllä jatkuvasti ja aina hän halusi auttaa. Hän oli kovin huolissaan, kun emme löytäneet etsimmme (mm. Annelle batiikkitunikaa ja Jyrkille –paitaa).

 

5.-8.12.2007 Pangandaran

Lähdimme aamulla kello 7.30 kohti Pangandaranin kylää, joka sijaitsee Jaavan etelärannikolla. Matka kesti 7 ½ tuntia. Ensimmäisen bussin, tilausbussi, kuski ajoi todella holtittomasti – kaasujalka pohjassa ja mutkat suoriksi. Mutta niin täällä on tapana – sillä seurauksella, että matkalla näimme rekkoja ojissa, mopo-onnettomuksia… Vaihdoimme matkanvarrella paikallisbussiin ja sillä matkustaminen se vasta olikin varsinainen kokemus. Jos edellisen auton kuljettaja ajoi holtittomasti, niin tämä kuski ei tainnut edes muistaa, ettei ole rallikisoissa. – Serpentiiniteillä niin lujaa kuin vain pääsi ja vaikka pientareen kautta. Jopa paikalliset näyttivät pelkäävän. Pitkin matkaa bussiin tuli ja siitä poistui koululaisia ja koko ajan bussi oli täynnä. Vasta aivan Pangandaranin lähellä bussi lähes tyhjeni. Kovasti näytti koululaisia kummaksuttavan meidän läsnäolo. Joku halusi verrata ihonväriä, toinen harjoitella englantia. – Ja koko ajan joku nauroi hämillään meitä katsoessaan.

 

Pangandaraniin piti maksaa pääsymaksu. Siellä on luonnonsuojelualue. Ranta on pehmeää tummahkoa hiekkaa, jota on aikojen saatossa tullut tulivuorilta. Aallokko on kova ja suurimmalla osalla rannasta ei saa uida kovan pohjavirtauksen vuoksi. – Paikalliset kuitenkin uivat (kahlasivat vedessä). Surffareita näkyi jonkin verran ja koulupojat valtasivat rannan laine- ja surffilautoineen iltapäivisin.

 

Löysimme mukavan majapaikan, Mini Tiga, läheltä rantaa (n. 5 euroa /yö). Illalla ruokaillessamme katselimme aaltoihin katoavia ja sielta jälleen nousevia kalaveneiden valoja ulapalla.

 

Pangandaran on tsumanirannikolla. 17.7.2006 raju tsunami tuhosi tämän kylän varsin perusteellisesti. Suurin osa ihmisistä ehti onneksi pelastautua lähikukkuloille. Aineelliset tuhot olivat suuria ja se näkyy edelleen. –Pangandaranissa on tapahtunut myös äärimuslimien pommi-iskuja, joiden tarkoituksena on ollut 'länsimaisen hapatuksen' poistaminen tältä alueelta. Tämä on ollut koko  Jaavan paras rantakohde myös/lähinnä jaavalaisten keskuudessa vaan ei enää.

 

Ollessamme Pangandaranissa näimme paljon rikkinäisiä koteja, hotelleja ja muita rakennuksia sekä kaukana rannasta tsunamin sinne heittämiä veneenkappaleita. Ranta oli roskainen, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa siivottiinkin. Uutta asvalttia levitettiin rantakadulle. Kyllä tämä kylä vielä saadaan kuntoon, mutta aikaa siihen voi mennä rahan puutteen vuoksi.

 

6.-7.12.2007

Suomen itsenäisyyspäivä : aamulla heti herättyämme Jyrki juhlisti Suomen 90-vuotissyntymäpaivää laulamalla asennossa seisten Maamme-laulun.

 

Kävelimme rannalla, katselmimme kalastajia työssään (poltimme nahkamme siinä samalla), kiersimme ja katselimme kylää sekä kävimme lounaaksi syömässä tosi hyvää kalaa ja katkarapuja kalatorin yhdessä ravintolassa (molempina päivinä samassa ravintolassa).

8.12.2007 Bandung

Kello 13 lähdimme pienellä tilausbussilla Bandungiin, joka sijaitsee kolmen tunnin ajomatkan päässä Jakartasta. Matka Pangandaranista Bandungiin kesti seitsemän tuntia. – Matkustimme vuorien ja pienten kylien kautta.

 

Bandung on matkamme ensimmäinen pettymyspaikka, vaikka emme siltä edes paljoa odottaneetkaan. Ei mitään mielenkiintoista ja vähän hotelleja. Meidän hotellimme sijaitsi todella hirveällä alueella, likaista ja haisevaa eika kunnon ravintolaa mailla  halmeilla. Niinpä emme syöneet siellä mitään. Päätimme lähteä heti aamulla pois kohti Jakartan lentokenttää.

 

9.12.2007