08.02.-12.02.2008 Saigon / Ho Chi Minh -kaupunki
Ho Chi Minh -kaupunkiin, josta Vietnamissakin edelleen käytetään yleisesti nimeä Saigon, saavuimme kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan edelleen ollessa käynnissä. Juhlintaa kestää tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin.
Osasimme odottaa Saigonin olevan tavanomaista rauhallisempi, mutta että Saigon olisi lähes kuollut suuren osan liikkeistä, kaupoista ja ravintoloista ollessa kiinni, oli meille kyllä yllätys.
...ja ei minkäänlaisia ruuhkia! Missä ovat ne maailmankuulut liikenneruuhkat? Missä ovat kaikki ne mopot ja ruuhkat, jotka ovat tehneet Saigonista maailmankuulun? Kadut olivat lähes autioita.
Olimme, varsinkin Jyrki, odottaneet (ja toivoneet) henkensä edestä puikkelehtimista kaduilla ja risteyksissä, tuhansien mopojen taiteillessa ruuhkaisilla kaduilla. Samassa sopassa autot, pyöräilijät, jalankulkijat ja me turistit kamerat valmiina kuvaamaan mopohelvettiä.
Vasta viimeisenä päivänämme Saigonissa saimme hieman esimakua siitä, millaista liikenne täällä on ja varsinkin moporuuhkat. Kokemisen ja näkemisen arvoista. Kaikissa Kaakkois-Aasian maissa liikenne on valtaisaa ja lisää teitä rakennetaan - luonnon ja vanhan rakennuskannan kustannuksella. Niin Vietnamissakin.
Tottahan toki Saigonissa on paljon muutakin näkemistä ja kokemista kuin nämä maailmankuulut liikenneruuhkat, jotka soljuvat satunnaisesta kulkijasta välittämättä.
Nähtävää ja nautittavaa. - ...muun muassa vesinukketeatteri, jossa kävimme ja ihastuimme. Näyttämönä on isohko vesiallas, n. 10 metriä pitkä ja n. 5 leveä. (Näyttelijät olivat samassa vesialtaassa lanteitaan myöten vedessä, tosin verhon takana näkymättömissä vedenpitävissä vaatteissa ohjaten sieltä erittäin taitavasti erilaisia roolihahmoja.) Vesialtaassa temppuili, leikki, ui, kisaili, hyökkäsi, puolustautui Vietnamin ja ylipäätään Kaakkois-Aasian pyhiä eläimiä kuten lohikäärmeitä, kaloja, leijonia, lintuja sekä ihmishahmoja. - Kannattaa ehdottomasti käydä!
Kulttuurin lisäksi Saigon pursuaa nähtävyyksiä ja koluttavaa monilta aikakausilta ikivanhoista temppeleistä ja Vietnamin sodan loppunäytöksestä 1975, jolloin Yhdysvallat pikapikaa jätti kaupungin helikoptereiden vieressä kaupungista pakenevia turvaan.
Me tuppaamme kävelemään aamusta iltaan, välillä nauttien paikallisista antimista, välillä rupatellen muiden kanssa. Kengänpohjia kulutetaan. Pakollisten perusnähtävyyksien lisäksi me vain kuljeksimme ja seuraamme nenäämme. Kauppahalli, museot, ranskalainen ilme, kaunis pääposti, mukavat viheralueet ja bulevardit. - Mutta kaupungin läpivirtaavan Saigon-joen ympäristöä Saigonin kaupunki ei toistaiseksi osaa hyödyntää; siitä saisi kaupunkilaisille ja kaikille muillekin upean tunnelmallisen joenvarsi-idyllin puistoineen ja kahviloineen. Nyt joen varsi on ikävän harmaa, ruma ja likainen.
Vietnamissa ihastuimme vietnamilaiseen "kahvinkeittimeen": "katollinen suodatin", jossa olevan kahvinporon läpi kiehuva vesi laskeutuu suodattimen alla olevaan metalliseen pieneen kuppiin. Toimmekin niitä sitten mukanamme koko joukon ja tietysti vietnamilaista kahvia.
Kahvia juodaan paljon! Ja kahviloita on. Mikä sopii Jyrkin kaltaiselle kahvittelijalle mainiosti.
Vietnamilainen ruoka puolestaan ei juurikaan häikäise. Ei vedä vertoja esim. Thaimaan ja Indonesian antimille. (Nyt kun olemme tässä välissä olleet jo myös Kambodzassa, niin todetaan että myös kambodzalainen ruoka päihittää kirkkaasti vietnamilaisen.) - Halusimme hieman vaihtelua ruokailuumme ja niinpä söimmekin Saigonissa kerran pari intialaista ruokaa.
Tunnelmaltaan Saigon ei ollut mielestämme niin mukava ja rento kuin Hanoi. Hanoi ahtaine vanhan kaupungin katuineen, rennommalla fiiliksellään teki siitä elävämmän ja suurkaupunkimaisemman kuin Saigon.
Jos Hanoi rokkaa, niin Saigon sheikkaa. Hanoi rocks, Saigon shakes!
12.02.-14.02. Saigon, Mekong-joen suistoretki ja Kambodzaan
(14.02. saapuminen laivalla Phnom Penhiin, Kambodzan pääkaupunkiin)
Kolmen päivän retki Mekong-joen suistoalueelle päätti Vietnamin-matkamme. Retki sisälti sekä vene- ja laiva- että bussiretkiä. Mekong-suisto on todella valtava alue ja liikkuminen siellä on hidasta ja usein vaivalloista. Turisteille on suunniteltu erilaisia vaihtoehtoja, joista voi valita mieleisensä päiväretkestä pidempikestoisiin, jolloin saa hieman paremman kuvan alueesta.
Me olimme kolmenpäivän kestävällä retkellä, joka päättyi Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin 14.02. - Kokonaiskuva suistoalueesta jää kuitenkin kaikilla suistoretkillä hyvin pliisuksi. Parhaimmat alueet ovat joko vaikeakulkuisia tai kaukana turistireiteistä, etäisyydet pitkiä koska turistiretket tehdään linja-autoilla ja vain osa veneellä ja laivalla. Suisto on vaikeakulkuista ja vain pienet veneet pystyvät liikkumaan edes jotenkin näissä usein hankaloissa olosuhteissa. - Yövyimme kahdessa eri pikkukaupungissa ja liikkuminen suiston eri alueille tietysti bussilla; pelkästään veneillä se ei olisi ollut mahdollista.
Niinpä melko paljon aikaa vietimme istumalla linja-autossa, josta tosin näki paljon paikallista elämänmenoa, joka on Mekongin laajan suiston armoilla ja siitä riippuvainen. - Kuljimme pienillä laivoilla ja pienillä veneillä suuren suistoalueen pieniä jokia ja kanavia, välillä isoja, jopa valtaisia joenuomia. Mekong ei ole yksi ainoa joki vaan valtaisa alue, joka elää ja muokkautuu joka päivä. Sen hirmuiset tulvat, jotka saattavat aiheuttaa suunnatonta tuhoa, ovat toisaalta elämän edellytys ja elinehto paikalliselle väestölle.
Kelluvia toreja, kelluvia markkinoita. Kelluvia koteja, joiden yhteydessä erittäin usein kelluvia kalankasvattamoita tai muita elinkeinoja. Kelluvia puutarhoja. - Heti varhain aamusta pitäisi olla liikkeellä, jotta näkisi kelluvat markkinat ja kaupankäynnin parhaimmillaan ja värikkäimmillään. Parhaimmat ja suurimmat kelluvat markkinat ovat kuitenkin muualla kuin täällä missä me liikuimme.
Kävimme pienissä kylissä ja kaupungeissa. Omin päin liikkuminen eri puolilla ja puolille tätä valtaisaa suistoaluetta on toki mahdollista ja jotkut niin tekevätkin, mutta kovan työn takana se lienee. Mutta jonkinlaisen kuvan saa valmisretkellä, vaikka ne ovatkin pitkälti valmiiksi pureskeltua ja meille näytetään suistosta vain helppoja paloja ja helppokulkuisia reittejä. Se "todellinen" sykkivä suisto on jo niin vaikeakulkuista ja kauempana, että se vaatisi sekä matkanjärjestäjiltä että meiltä matkailijoilta aivan erilaista panostusta ja kanttia. Tällainen perusretki riittänee suurimmalle osalle. Myös meille.
Suisto- kuten kaikki muutkin retket - ovat tietysti myös paikallisten ansaintakeino. -Joella meillekin myytiin yhtä sun toista. Me kipusimme toisiin veneisiin ostoksille tai vain katselemaan. - Kävimme myös kylissä, joihin pääsee vain veneitse kapeita jokia pitkiä ja joissa usein asui kansallisia vähemmistöjä.
Elämä täällä on pitkälti veden ja kalastuksen ja sen rinnakkaiselinkeinojen varassa. Meille esiteltiin sekä joella että maalla paikallista elämää ja tietysti toivottiin, että ostaisimme heidän valmistamiansa tuotteita; emme juurikaan ostaneet, koska ei ollut tarvetta eikä mahdollisuutta kantaa mitään ylimääräistä.
Joissakin kylissä oli tulvapylväitä, joihin oli merkitty miten korkealle tulvat ovat ulottuneet. Joissakin tapauksissa jopa lähes 8 metrin korkeuteen peittäen lähes kaiken.
Suistoretkellä tutustuimme mm. amsterdamilaiseen nuoreenpariin sekä hauskaan sveitsinranskankieliseen nuoreen mieheen, jonka kanssa puhuimme saksaa. Hauskoja ihmisiä ja juttu lensi kovasti.
Näiden hollantilaisten kanssa meillä oli hauskaa ja kävimme kerran yömyssyllä; nuori mies - Pim - soittaa ja laulaa irlantilaisia kansan- ja juomalauluja esittävässä bändissä. (Tapasimme heidät noin viikko sitten Koh Changin -saarella Thaimaassa!)
Suistoretkemme päättyi 14.02. Vietnamin ja Kambodzan väliselle rajalle. Pikavene vei meidät Vietnamin raja-asemalle, josta passimme vietiin maitse Kambodzan raja-asemalle. Me sen sijaan jatkoimme samalla veneellä raja-asemalle. Simppeli ja nopea homma.
Kambodzan rajalla. Pikaveneestä ulos raja- ja passimuodollisuuksiin. Kipusimme jyrkkiä huonokuntoisia puuportaita ylös kohti raja- ja passirakennuksia.
Rajamuodollisuudet olivat rennot ja ne suoritettiin pitkälti sinisen taivaan alla terassipöydällä ja parilla tuolilla. - Meille kerrottiin viisumin maksavan 21 dollaria. - Siellä siviilivaatteinen mies keräsi viisumirahat ja täyttämämme lomakkeen. Jonkin ajan kuluttua hän sitten toi aina osan passeista samalle puutarhapöydälle, näytti passikuvaa ja itse kukin sitten tunnisti oman passinsa.
Saatuamme passit huomasimme passissa olevan leiman mukaan viisumin maksavan kuitenkin 20 USA:n dollaria; kenen taskuun tuo yksi dollari oikein meni?
Kaikkien saatuaan passinsa ja viisuminsa ja käytyään leimauttamassa passinsa jatkui pikavenekyytimme kohti Phnom Penhiä. - Perillä Phnom Penhissä olimme kello 14.55.
Olemme Kambodzassa.
Kommentit