<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Herätys jo aamuseitsemältä. Retkikamppeet oli laitettu valmiiksi jo eilen. Nyt odotamme näkevämme kaunista luontoa, merta ja eläimiä!

 

Nouto tuli hieman myöhässä, n. 8.15. Nyt kohti kansallispuistoa Ream, joka tunnetaan myös nimellä Preah Sihanouk. Poikkesimme yhteen ravintolaan, jossa meille tarjottiin surkea aamiainen: kahvi tai tee, patongin pala ja marmeladia! Mukana oleva ruotsalaispariskunta dokasi, Mekong-”viskiä”  kahvin joukkoon; olivat dokanneet varmaan koko yön – siltä näytti…

 

Menimme ensin puolisen tuntia minibussilla ja sitten veneellä tutustumaan merelliseen kansallispuistoon. Reamin kansallispuisto on saaria ja merta, joissa oma eläimistönsä kuten apinoita ja kotkia, jopa delfiinejä; näemmeköhän niitä? - Toivottavasti meillä on tuuria! - Joku mainitsi lukeneensa jostakin, että kansallispuistossa (iso alue) saattaa olla myös tiikereitä ja norsuja. - Monta venettä lähdössä lähes samanaikaisesti.

 

 

Vettä ja mangrovemetsää. Kalastajia, veneitä, kalastajien verkkoja, joitakin kyliä. Vesi matalalla; kalastajat jalan vedessä, veden ulottuessa joitakin leukaan, joitakin rintaan.

 

Veneessä ehkä 15 matkailijaa, kaikki länsimaalaisia sekä kuljettaja ja joku paikallinen, lienee oppaamme.  Tämä henkilö, opas,  ei ole toistaiseksi avannut lainkaan suutaan; ei kertonut mitään tästä kauniista merikansallispuistosta, ei edes esittäytynyt! - Tällaisia samanlaisia veneitä täynnä länsimaalaisia soljuu eteenpäin jonnekin. – Mukavantuntuinen porukka veneessämme.

 

”Noin 1 ½ tunnin venematkan jälkeen ”delfiiniasemalle”. – Ja mihinkäs nyt? Mitä tämä retki nyt itse asiassa sisältääkään? Kukaan ei kerro mitä nyt teemme ja mihin nyt menemme, mitä tulemme näkemään. Ei kai vain pelkkää istumista rannalla ja uimista? – Ihmettelemme muiden kanssa. Me haluamme nähdä eläimiä, luontoa jne.! Sitä varten me tänne tulimme. – Onko tämä nyt kuitenkin vain kallis rantamatka, pelkkää rannalla oloa ja uimista? Entäpä metsä, luonto, eläimet?”

 

”Mukana veneessä ollut paikallinen nuorimies, opas, vei meidät heti rannalle! Me kerroimme hänelle haluavamme mennä kävelemään ja tutustumaan luontoon. Siksi me olemme täällä! Rannalle pääsee aina, luontoon ei!  - Hän ei ollut selvästikään tyytyväinen joutuessaan viemään meidät metsään samoamaan. – Huono opas! – Retkeläiset ihmettelivät mikä retki tämä nyt oikein onkaan? ” – Meri- ja metsäeläimet – emmekö menekään niitä katselemaan metsään ja merelle?

 

”Huono opas! Kynsin ja hampain hän suostui! Tekemään ainakin jotakin. Hän pyysi seuraamaan ja käveli kauhean nopeasti jotakin metsäpolkua pitkin. Suuri osa retkeläisistä vielä rannalla, joku menossa uimaan, joku toinen pälyilee epätietoisena mitä tehdään ja missä mennään. Opas kadonnut jo metsäpolulle… - Opas ei koonnut ryhmää kasaan, ei kutsunut porukkaa kokoon vaan lähti yks´kaks´metsään.”

 

Opas ei kertonut mitään. Käveli kovaa vauhtia eteenpäin. – Onko täällä kenties jotakin? Jos on, niin mitä. Opasta ei näy. Tai onko hän edes lainkaan opas? Joku, jonka pitää vain olla mukana… - ”Me tulimme perässä ja ihmettelimme tätä tällaista retkeä. – ”Olimme tulleet tänne tutustumaan luontoon, kansallispuistoon, eläimiin ja kasveihin!” – ”Ei voi olla surkeampaa retkeä!” Rahan haaskausta. – Talsimme valmiiksi käveltyä polkua pitkin. Ei eläimiä, ei muuta kuin puita ja pensaita. Ei mitään. Polkukin päättyi jollekin rannalle – oikein kauniille rannalle. Tässäkö tämä tutustuminen merikansallispuistoon olikin? Eläimet ja kasvit – missä ne ovat?

 

Oliko koko meripuistoretken tarkoituskin tuoda meidät tänne kauemmaksi uimaan ja löhöämään rannalle? Eikö tarkoitus ollutkaan esitellä meille kansallispuiston kasvistoa ja eläimiä? – Siis vaan viettämään rantaelämää? – Tulipas kallis rantalomapäivä – 15 USD per nokka.

 

Opas lähti lähes saman tien takaisin samaa polkua pitkin. Viittoili pari kertaa lähtiessään. Kauhea kiire hänellä tuntui olevan. Eikä osannut juurikaan englantia.

 

”Sitten uimme jonkin verran. Ehkäpä tunnin kuluttua samaa polkua takaisin. Kylällä koulu, jossa kävimme. Par´aikaa oppitunti meneillään. Kyläkoulun opettajalla saman aikaisesti eri-ikäluokkia opetettavina. Seurasimme toven opetusta. Lapset oppimassa ja ehkä mekin… Koululuokassa yksi pikkutyttö kerjäsi Jyrkiltä rahaa.”

 

”Syömään laiturille: barracudaa lisukkeineen, kokista, vettä. – Pettymysretki: ainoat hyvät puolet luonto, meri ja ranta sekä ruoka (barracuda).”

 

Meille ei kerrottu yhtään mitään tästä kansallispuistosta! -  RAHASTUSTA!

 

”Olimme miettineet myös ”kolmen saaren –retken” tekemistä Sihanoukvillestä avomerelle (mm. snorklausta, kaloja ja koralleja), mutta emme teekään sitä retkeä. Juttelimme jo eilen kahden ruotsalaisen nuorenmiehen kanssa ja heidän mielestään tämä saariretki oli pettymys. Samaa mieltä oli jo aiemmin tapaamamme kaksi saksalaisnaista: vesi sameata ja näkyvyys veden alle huono, joten ei voi snorklata jos haluaa nähdä kaloja, koralleja jne. Lisäksi kaikki nämä saaret täynnä kerjäläisiä, varsinkin kerjäläislapsia. Missään ei voinut olla omassa rauhassa eikä uimaan voinut mennä koska omia tavaroita ei voinut jättää yksin.”

 

Olimme tulleet tänne Sihanoukvilleen myös viettämään meri- ja vesielämää. Matkamme aikana olemme olleet snorklaamassa aivan liian vähän! (Ennen matkalle lähtemistä oletimme että snorklaisimme paljon ja näkisimme merenalaista elämää. - Joskus oli tyrskyävät vedet, joskus sameat vedet, joskus tutut vedet emmekä enää halunneet enää niille.)

 

”Retkiporukassa kaksi kreikkalaista, mukava pariskunta. Juttelimme paljon heidän kanssaan. Ovat menossa Siem Reapiin, mm. temppelialueille. Kerroimme niistä ja annoimme vinkkejä (majoitus, temppelivierailut jne.). Myös kaksi saksalaista, molemmat Münchenistä mutta ei tuttuja keskenään; toinen heistä osasi muutaman sanan suomea, sillä hän oli ollut jokunen vuosi sitten kuusi kuukautta Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa.”

 

Jo kello klo 14 jälkeen lähdimme jo takaisin kohti Sihanoukvilleä! Ensin veneellä ja sitten pikkubussilla hotellille, jossa olimme neljän kieppeillä. – Ihmettelimme vieläkin mikä ihmeen kansallispuistoretki tämä oikein oli! Emme nähneet ja kokeneet mitään siitä, millä näitä matkoja mainostetaan. Luonto, eläimet niin maalla, meressä kuin ilmassa. Pettymysten pettymys!

 

Paluumatkalla juttelimme kreikkalaisten (asuvat Thessalonikissa) kanssa Kambodzan kokemuksista puolin ja toisin, annoimme heille hotelli- ja muita vinkkejä ja kerroimme kokemuksistamme sekä piirsimme heille kartan johon merkitsemme sen hotellin jossa olimme sekä pari katua ja muuta paikkaa. Kreikkalaismies on matkailualalla, mikä auttaa ymmärtämään hänen välillä hyvinkin kriittisiä luonnehdintoja tästä retkestä! – ”Saimme heiltä käyntikortin ja lupasimme vielä tänään laittaa heille sähköpostia liittyen Phnom Penhiin sekä Siem Reapiin (majoitus, yleiskokemuksia).”

 

Hotellilla olimme neljän paikkeilla. - Nettilässä, mm. viesti kreikkalaisille. – Häppärille rantaravintolaan: kaksi Angkor-olutta puoleen hintaan, 2 x 0,50 USD = 1,00 USD. – Edessämme siintävä kaunis ranta- ja merimaisema sekä kylmä olut huuhtelivat osaltaan äskeisen retkemme huonoja kokemuksia.

 

”Pilvistyy. Tuulista. Isoin aallokko tähän mennessä! Toki ei estä uimasta.”

 

”Tuttuja kerjäläisiä liikkeellä. Tunnemme heistä jo muutamia. – isä sylissään 2-3 –vuotias tyttärensä; raajarikkomies, joka raahaa maata pitkin.” – Toiset oluet vielä.

 

”Auringonlasku loppusuoralla. Aurinko putoaa vuorten taakse. Pari minuuttia ja sen poissa.” – Kohta menemme hotellille.

 

Syömään kahdeksan maissa rantaravintolaan ”Small But Sweet”: punanapsijaa (punasnapperi), rannalla lähes silmiemme edessä grillattuna. Kalan ja lisukkeiden eli salaatin ja ranskalaisten perunoiden hinta 3 USD! Lisäksi kanaa punacurryn ja riisin kera 2,50 USD, iso vesi, neljä punaviinilasillista. Kaikki yhteensä 12,50 USD, n. 8,5 €!!! – Ja saimme hedelmälautasen ruoan päälle.

 

Ja sitten. Olla ja katsella merta. Yön pimeyttä. Kuunsiltaa.