<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Yogyakarta, Keski-Jaava, 01.12.-02.12.2007

 

01.12.2007 Balilta Jaavalle

 

Tänälauantaina heräsimme Kutassa, johon olimme tulleet edellisenä päivänä. Siellä.oli vähemmän matkailijoita kuin kolmisen viikkoa sitten. Se ei nyt vaikuttanut niin pahalta paikalta  kuin edellisellä kerralla.

 

Lentomme Jaavan saarelle Yogyakartaan lähti aikataulun mukaisesti kello 12.10. – Kutassa meidän oli tarkoitus mennä heti aamusta meren aalloille, mutta  jotenkin se aamu vain hurahti.

 

KUUMAA!!! Hiki virtaa ihoa pitkin. Anne toi kaupasta  kylmää vettä.

 

Taksilla lentokentälle; ei tietenkään mittari päällä vaan piti taas löytää molempia osapuolia tyydyttävä lopputulos! Maksoimme 40 000 rupiaa (rp), euroissa runsaat kolme.

 

Muuten raha-asiat osataan täällä hyvin: matkailijoilta pyritään nyhtämään niin paljon kuin mahdollista. Onneksi emme ole kuitenkaan eilisen päivän teeriä. Toisaalta kyllä ne paikalliset aina voittavat (meillehän kyse on pikkurahoista, mutta jo periaatteesta tämä lypsäminen sapettaa).

 

Denpasarin (Balin) lentoasemalla muodollisuudet olivat tosi nopeat ja löysät, vaikka Balilla oli samana päivänä alkamassa suuri kansainvälinen ilmastonmuutosta koskeva kansainvälinen konferenssi. Jyrki sai viedä esimerkiksi 1 ½  -litran vesipullon aivan rauhassa turvatarkastuksen läpi. – Helsingistä lähdettäessä Jyrki joutui syyniin, kun oli kotoa lähtiessään laittanut dödön pienen punaisen Fjällräveninsä sivutaskuun !

 

Maksoimme Balilta lähtiessämme 30 000 rp lentokenttäveron (kotimaan lento), ulkomaan lento puolestaan maksaa 150 000 rp.

 

Lento (Garuda Indonesia) kesti 1 t 10 minuuuttia. Yllätys oli, että näin lyhyellä lennolla oli välipalatarjoilu – emme olleet sellaista edes ajatelleet (hyytelö, Kit-kat, tuoremehua, kahvia/teetä, sämpylä). Erittäin ystävällinen henkilökunta.

 

Yogyakartassa (kirjoitetaan usein myös Jogyakarta) otimme kentältä ennalta ostettavan kiinteähintaisen taksin; 45 000 rp. Emme kyllä tienneet muuta kuin alueen, jolle halusimme. Taksi halusi tietää mihin meidät ajaa ja katsoimme matkaoppaasta jonkin majoituspaikan nimen (Dewi Homestay) ja ajoimme sinne. Taksimittarin lukema oli alle 30 000 rp, kentältä joutuu kuitenkin ottamaan kiinteähintaisen.

 

 

 

 

Yogyassa tsekkasimme muutaman majapaikan ja päädyimme sitten Sakura-hotelliin (85 000 rp), koska siellä hintaa sisältyi aamiainen (seuraavana aamuna huomasimme sen täysin turhaksi – se oli niin huono).

 

Yogyan pääkatu ‘Jalan Malioboro’ on reunustettu toiselta puolen vaate-, sandaali-, laukku-, rihkama- ym. kojuilla. Niiden lomassa katukeittiöitä.

 

Yhtä liikettä, kauppaa, raflaa tämä Yoghya! Ja kuten muuallakin ystävällisiä ihmisiä (ainakin tekosellaisia).

 

Yoghya on Helsingin kokoinen. Matkailijoita (‘länkkäreitä’) ei katukuvassa paljonkaa näy.

 

KUUMA JA HIKI VIRTAA!

 

Tullessamme ulos yhdestä tavaratalosta, kadulla oli transujen tanssiperformanssi meneillään. Tosi hauskaa heillä näytti olevan.

 

Kävelimme paljon. Välillä söimme ja joimme. Varsinkin mangomehu on todella herkullista. Ruoka lähes poikkeuksetta hyvää! Jyrki teki ostoksia (T-paita, paita). Jos vaatevarastoja pitäisi täydentää, niin täällä se olisi todella edullista. Harmi, että reppuihin ei mahdu mitään.

 

Majapaikkaan suihkuun ja sitten taas menoksi (vaikka Anne ei olisikaan jaksanut). Kävimme syömässä. – Nukkumaan pääsimme joskus kello 01.00.

 

 

02.12.2007 sunnuntai

 

Aamupalan jälkeen vaihdoimme majapaikkaa Dewi Homestay’hin. Eilen kävimme katsomassa tätä paikkaa. Tuolloin huone olisi maksanut 50 000 rp länsimaisella vessalla. Nyt tarjolla oli vain huone kyykkimisvessalla, hinta 45 000 rp (n. 3, 50 euroa). Dewi on mukavan tunnelmainen ja siisti paikka, viihtyisämpi kuin Sakura. Suihku tosin oli surkea, mutta “mökkisaunomisella” peseytymisestäkin selviytyy (vain kylmä).

 

Otimme becakin (=riksan) Kratoniin (=muurien sisällä oleva vanha kaupunki). Kuski pyysi 15 000 rp, maksoimme 5 000 rp (paikalliset maksavat 4 000 rp). Tosi näppärä kyyti ja säästi jalkoja mukavasti. Kratonissa kävimme sulttaanin palatsissa (valokuvaustakin varten piti maksaa erikseen). Näimme perinteistä tanssia, jota siellä esitetään joka sunnuntai aamupäivällä. – Kolme koulutyttöä halusi harjoitella Annen kanssa englantia (koululäksy) ja ottaa valokuvan. Olivat herttaisia. Katsoimme palatsialueen: sulttaani asuu edelleen siellä. - Kävimme myös vesipalatsissa.

 

Matkalla takaisin Malioborolle tapasimme paikallisen miehen, joka neuvoi meille oikotien sinne. Hän kertoi myös meille paikan, josta ostaa batiikkitaidetta ja aitoa sellaista oikeilla, kiinteillä hinnoilla (Art center). Menimme sinne ja työt olivat hienoja ja ostimme muutaman. (Seuraavana päivänä tapasimme erään toisen miehen, joka oli mielissään, että olimme ostaneet batiikit Art centeristä emmekä muualta, missä todennäköisesti huijataan ja viedään rahat.)

 

Matkalla majapaikkaan ostimme kadun varrelta kymmenen kanavarrasta ja riisipötkylän paloja pähkinäkastikkeella (5 000 rp).NAM ! Kun odottelimme vartaiden valmistumista, yksi pikkupoika napsi niitä sitä mukaan kuin niitä kypsyi. Ihmiset olivat ihmeissään.

 

Varasimme huomiseksi kokopäiväretken Borobudurin ja Prambananin temppeleille (50 000 rp  + sisäänpääsymaksut), jotka ovat Unescon maailmanperintölistalla.

 

Illalla satoi vettä, mutta olimme onneksi illallisella aivan majapaikkamme lähellä.

 

Toisin kuin Balilla, jossa suurin osa väestöstä, 95 %, on hinduja, täällä Jaavalla puolestaan muslimeja. – Rukouskutsut kaikuvat ympäri kaupunkia. Ja niihin sitten herää kello neljä aamuyöstä.