Kroatia? Eteläinen Espanja?

j ja a

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

15.03. lauantai. - Puolenpäivän kieppeillä vaihdoimme parempaan ja halvempaan huoneeseen (550 bhatia). Olimme koko loppuajan tässä samassa majapaikassa, Four Sons Village. Hyvä sijainti. Kaikki lähellä. Ja mikä vielä mukavaa, bussilla 3 pääsi vähän matkan päästä viikonloppumarkkinoille. Vain lyhyt kävelymatka pysäkille. – Paikallisbussilla 3 pääsee näille markkinoille puolessa tunnissa täältä Banglamphusta, siis ”Khao Sanin” alueelta. - Aamupäivällä pystyi vielä hyvin koluamaan "melko rauhassa" tätä tosi suurta markkina-aluetta, mutta jo puolelta päivin se oli jo täpötäynnä – sekä paikallisia että turisteja. – Kaikkea mahdollista tarjolla. Tinkimällä sai useimmissa paikoissa huokeita hintoja vieläkin halvemmiksi!

Bangkokissa kävelimme paljon, oleskelimme, kuljeksimme, tsekkasimme ja kolusimme kauppoja, ostimme. Hyvää safkaa. Tuliaisia. Toki jotakin hyödyllistä itsellemmekin ja kotiin. Tuhottomasti väkeä. Hyviä makunautintoja. Hierontaa.

Bangkok on meille varsin tuttu paikka. Nyt me vain oleilimme ja kävelimme. Joitakin nähtävyyksiä katsoimme ulkopuolelta, mutta emme varta vasten mennyt katsomaan ainuttakaan. Olemme aiemmilla, varsinkin ensimmäisellä matkallamme kauan sitten, nähneet ja käyneet lähes kaikissa Bangkokin nähtävyyksissä.

Mukavaa ja rentoa. Ei kiirettä minnekään. Ei  enää aikatauluja (paitsi yksi: lento takaisin rakkaaseen koti-Suomeen). Viime hetken tuliaisia ja ostoksia itsellemmekin: hyviä ja halpoja arkivaatteita. – Hyvää ruokaa ja juotavaa.

Ruokailuhetket ovat parasta antia maassa kuin maassa – tai ainakin useimmiten ja useimmissa maissa. Neljän ja puolen kuukauden matkamme aikana koimme todellisia herkkuhetkiä, erityisesti Thaimaassa ja Kambodzassa.

Matkastamme on jäänyt hyvä maku suuhun.

Mielessä jo uusi vuorotteluvapaa loppuvuodesta 2008. Mietimme jo seuraavia matkakohteita…

18.03.2008    Annelle kauniit korut ”hopeakadulta”: hopeinen kaulakoru ja hopeinen rannerengas. Erittäin kauniita. – Kaulakoruun Anne halusi punaisen riipuksen. Sellaista ei meinannut löytää mistään. Palasimme takaisin ”hopeakadulle” erääseen liikkeeseen, jossa olimme jo aiemmin käyneet (me kävimme melkein kaikissa ”hopeakadun” liikkeissä). Siellä oli riipus, johon Anne oli ihastunut ja nyt kävimme hakemassa sen. – Ne sopivat niin hyvin Annelle!

Lähdimme hyvissä ajoin Bangkokin kansainväliselle lentokentälle. Bussi läheltä Khao San –katua lähti klo 20.45 (aikataulun mukainen lähtöaika 21.00!); bussiliput hankimme eilen – lipun hinta 150 bhatia  - ja meitä neuvottiin saapumaan lentokenttäbussille viimeistään varttia vaille. Nyt sitten selvisi miksi! Kello yhdeksän bussi lähtikin varttia vaille yhdeksän, lähes tyhjänä.

Bangkok loisti valomerenä pimeässä illassa, valot ja värit, jotenkin lumoavan näköistä. – Matka lentokentälle kesti noin tunnin.  

19.03.2008 Bangkok, lento rakkaaseen Koti-Suomeen!

Finnairin lento Helsinkiin lähti 19.03. kello 01.00. Kone aivan täynnä ja suurin osa matkustajista oli muita kuin suomalaisia, menossa Helsingin kautta muualla Eurooppaan, Amerikoihin…

Helsinki-Vantaan lentokentällä. Hiljaista.

Matkatavaroita odottelemassa oli varsin vähän väkeä. Suurin osa samassa koneessa olleista matkustajista oli todellakin läpikulkumatkalla jatkaen Helsinki-Vantaalta matkaansa muille maille. Todella hyvä reitti Finnairin ja koko Suomen kannalta - ja tietysti meidän ja muunmaalaistenkin matkailijoiden kannalta.

Helsingissä oli talvi. Kylmää ja hieman lunta. – Myöhemmin saimme kuulla, että Etelä-Suomessa ei ole ollut lainkaan lumitalvea. Ja että lumi tuli vasta maaliskuussa ja että kovia pakkasia ei ole ollut lainkaan, kylmimmät vain noin kuutisen astetta! – Ja me toimme mukanamme talven ja lumen!

Niin mukava ja lämmin tunne! Jälleen rakkaassa koto-Suomessa!

Varhain ylös, klo 06.15. Loppupakkaaminen. Kohtapuolin lähtö Koh Changilta kohti Bangkokia. Päätimme olla loppuajan Bangkokissa, jätämme Ayuthayan nyt suosiolla seuraavaan kertaan. – Lento Suomeen keskiviikkoyönä 19.03. – Bangkokiin jää siten neljä päivää ja ne aiomme viettää koluamalla katuja, toreja ja markkinoita, syöden hyvää ruokaa ja käymällä hieronnassa.

Koh Changin naapuribungalowimme tanskalainen nuoripari on lähdössä hankkimaan uudet Thaimaan viisumit. Heidän on poistuttava Thaimaasta ja haettava uusi viisumi jostakin Thaimaan ulkopuolisesta maasta. He lähtevät todennäköisesti samalla lautalla kuin me; saattaa olla, että he menevät Kambodzaan Koh Kongille ja palaavat illalla takaisin Koh Changille. Tällaisia uuden viisumin hankkimismatkoja kutsutaan nimellä ”visa run”.

Hyvästelimme isäntäväen ja lähdimme hyvissä ajoin ”lavataksitolpalle”. Olimme eilen varmistaneet lavataksin lähtöajan ja –paikan. Taksi tuli noin klo 8 ja se oli tupaten täynnä länsimaalaisia matkailijoita. Reput katolle. Lavalla ei ollut enää tilaa. Meille järjestyi kuitenkin hyvät ja tilavat paikat kuskin, joka muuten oli nainen, kopista. Taksimatka kesti lähes kolmevarttia. Lautta saaren pohjoisesta Central Pier –satamasta lähti noin klo 9.20. Lauttamatka kesti lähes tarkalleen tunnin.

Olimme nyt olleet 14 päivää saarilla: 10 Koh Changilla, yhden Koh Wailla ja kolme Koh Makilla. Aivan liian vähän aikaa Wailla ja Makilla. – Niinpä tännekin tultanee joskus takaisin ja sitten koluamme kunnolla näitä ja muita pienempiä saaria ja niiden vesialueita.

Ennen matkaamme oli tarkoituksenamme snorklata paljon, olla paljon merellä ja meriretkillä. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Meri ja merisää ei aina ollut suosiollinen ja otollinen silloin kun halusimme merelle: tyrskyjä, myrskyjä ja toisaalta ei ollut tarjolla kuin muutama meriretkivaihtoehto ja emme halunneet mennä samoihin paikkoihin, joissa jo olimme olleet. - Viidakkokin jäi nyt seuraavalle kerralle.

Mantereella. Satamasta lavataksilla linja-autoasemalle. Aikataulun mukaan lähdössä on kaksi V.I.P.-bussia (kaksikerroksisia, nopeita, ilmastoituja), klo 11.00 ja 11.30. Meidän bussimme lähtee klo 11.30.

Jyrki kysyi lipputoimistosta mistä meidän bussimme (lipussa lähtöaika klo 11.30) lähtee. Sieltä kerrottiin, että ”sama bussi”. Siis klo 11.00 ja klo 11.30 ”bussit” ovatkin vain yksi ainoa linja-auto! Miksi sitten myydä lippuja kahteen bussiin? Oliko meitä liian vähän kahteen bussiin, todennäköisesti. Täällä näyttää olevan kuitenkin paljon porukkaa – kuinkahan me kaikki mahdumme mukaan?

Pikabussimme lähti vartin yli yksitoista kohti Bangkokia, Khao San -katua. – Bussissa tutustuimme ruotsalaiseen mieheen, tukholmalaiseen Hansiin. Hän oli mukavan leppoinen ja hyväntuulinen, oikea kunnon seuraihminen. Ja hän tunsi ja tiesi todella paljon Suomesta, tiesi ja käytti monia suomenkielen sanoja – sekä joitakin kunnon lauseita. Hans tai kuten me häntä kutsuimme, Hansu, oli käynyt monta kertaa Suomessa.

Muutaman tovin ajomatkan jälkeen bussimme simahti!  Ihan lyhyen matkan jälkeen, hyvä kun olimme edes päässeet vauhtiin. Tilttasiko kone? Loppuiko bensa? Jäähdytys? Sitä me arvuuttelimme erikielisessä porukassa. Mukana myös suomalainen nuorimies, jolla oli Thaimaassa kaikki mennyt päin brinkkalaa ja hän oli todella kyllästynyt Thaimaahan ja thaimaalaisiin. Sanoi olevansa kurkkuaan myötä täynnä tätä maata ja sen ihmisiä. – Ehkäpä hänelle oli tapahtunut jotakin? Ei pidä kertomansa mukaan yhtään tästä maasta.

Bussimme pääsi melko pitkän tauon jälkeen jatkamaan matkaansa – välillä tökkien ja nikotellen. Jotakin oli selvästi vialla. Matkan varrella bussimme nikotteli ja rätisi pystyen kuitenkin jatkamaan matkaa. Onneksi.

Bussissa juttelua, rupattelua myös Hansun kanssa. Maisemien katselua. Torkkumista. Välillä tuli nukahdettua. Bussimme ei ole kunnossa. Toivoimme kaikki että se kestää loppuun saakka: Bangkokin Banglamphun alueelle, jolla mm. Khao San -katu sijaitsee.

Saavuttuamme ja ajettuamme jo hyvän aikaa Bangkokiin vietävää moottoritietä tilttasi bussimme jälleen. Keskikaistalle tukkien liikennettä. Siinä me olimme. Vilkkaalla moottoritiellä. Yllätyksenä tämä ei tullut. Oli vain ajan kysymys…milloin?

Kuski toki yritti tehdä kaikkensa, sen minkä pystyi. Tuskin hänkään pystyy tekemään surkealle bussille mitään. – Siinä olimme. Monille oli hätä päästä jatkamaan matkaansa: jotkut lentokentälle, jotkut muualle. Me ja koko joukko muita jaloittelimme moottoritiellä bussimme vierustalla, ohi ajavat hidastivat ja katselivat suurin silmin…Olimme ohiajavien ihmettelyn kohteina. Jotkut bussimatkustajat ottivat taksin ja lähtivät kiireen vilkkaa eteenpäin.

Jonkin ajan kuluttua paikalle tuli poliisipartio, joka ohjasi liikennettä ja selvitti kuskin kanssa tapahtunutta. Sitten hinausauto, joka siirsi bussimme sivukaistalle pois häiritsemästä vilkasta liikennettä. Siinä odottelimme.

Aurinko laskemassa. Ilta hämärtyy. Bussimme edelleen moottoritien vierustalla. Vihdoin bussimme saatiin jonkinlaiseen kuntoon ja lähdimme. – Bussimatkan piti kestää noin 4 ½ tuntia, mutta nyt on mennyt jo 6 ½ tuntia ja ajomatkaa jäljellä vielä ainakin puolisen tuntia ellei enemmänkin. Kunhan bussimme ei enää tee tenää. Pimeys saapui.

Ja mitä nyt: bussimme poistuu moottoritieltä jonnekin! – Onko kenties taas tapahtunut jotakin? Menemmekö verstaalle? Korjaamoon?

Olemme noin puolen tunnin päässä määränpäästä ja meidät viedään ”taukopaikalle”, ravintolaan jossa voimme juoda ja syödä jotakin. Kaikilla bussiretkeillä on aina ”sovitut” tyyriit taukopaikat, joissa matkustajilta yleensä nyyhdetään normaalia huomattavasti korkeampia hintoja kuin tavallisissa ravintoloissa ja kaupoissa. Tässä paikassa oli todella ”kalliit” hinnat! Kunnon rahanryöväystä!

Matka jatkui. Vihdoinkin bussimme perillä Banglamphun alueella, klo 18.57, lähellä Khao San –katua. Emmepä olisi millään voineet kuvitella millainen tästä ”rutiinimatkasta” sitten oikein tulikaan! Me kaksi ja svedu, siis Hans, suuntasimme kulkumme erittäin tutulle ja mukavalle alueelle jossa runsaasti majapaikkoja, ravintoloita, kauppoja, liikkeitä. Ja tietysti erittäin runsaasti valkonaamaisia matkailijoita.

Emme mene Khao San –kadulle vaan tuttuun ja mukavaan Four Sons Village –majataloon (guest house). Huokeimmat huoneet täynnä ja otamme ainakin yhdeksi yöksi hieman tyyriimmän huoneen, joka maksaa 650 bhatia, n. 13 euroa. Huomenna luvassa parempi ja halvempi, 550 bhatia maksava, mikäli tällainen huone vapautuu. Erittäin todennäköisesti saamme sellaisen.

Sitten majatalomme terassille oluelle ja rentoutumaan. Ja kohta tuttuun katukeittiöön syömään. Siellä olivat ne kaksi tuttua nuorempaa naista, vanhempia rouvia ei nyt näkynyt. –Anne meni hierontaan, Jyrki kirjoitti sinä aikana muistiinpanoja.

On tämäkin ollut päivä! Varsinainen kokemus! Näitä nyt vain tapahtuu aina joskus. – Yöoluelle, myös Hans oli paikalla.

Oli tämäkin päivä!

Mukavaa rentoa elämää. Hyvää ruokaa ja juotavaa. Pääasiassa oleskelimme ”omalla alueellamme” Lonely Beachilla, kylässä ja rannalla. Kävelimme kapeaa päätietä pitkin lähialueille,  lähirannoille; menimme lavataksilla kauemmaksi pohjoiseenpäin. Emme ajaneet mopoilla. – Halusimme vielä kerran mennä snorklausretkelle, emme tosin kokopäiväretkelle, koska se suuntautuu samoille saarille joissa jo olimme olleet. Meille olisi riittänyt puolipäiväsnorklaus, mutta sellaisia ei järjestetä. Syyksi eräs taho ilmoitti sen, että ne maksaisivat lähes yhtä paljon kuin kokopäiväsnorklaus, se vaatisi lähes yhtä paljon työtä ja valmistautumista kuin kokopäiväinen,  sillä vene/laiva tarvitsee kuitenkin saman määrän henkilökuntaa kuin kokopäiväretkelle, ruokaa ja snorklausvälineitä. Ja vene/laiva olisi poissa kokopäiväretkeläisiltä (jotka maksavat enemmän kuin puolipäiväläiset).

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kävimme parilla muullakin rannalla: 10.03.Bai Lan –rannalla sekä 11.03. mm. Klong Prao -rannalla sekä White Beach –rannalla. – Nämä muut paikat ja rannat eivät vetäneet vertoja Lonely Beachille. Lonely Beach ei ole (onneksi) vielä niin meluisa ja baaritettu kuin monet muut alueet – tosin Lonelylläkin rakennetaan jatkuvasti ja muutaman vuoden sisällä sekin on sitten hälyisempi ja vilkkaampi.

Emme ole vieläkään ehtineet tai päässeet Changin viidakkoon ja viidakkoretkelle. Silloin kun ajattelimme mennä viidakkoretkelle, tulikin sadesäät tai viidakon yllä oli syvänsinisenmustat pilvet enteillen sadetta. – No, jääpähän sitten seuraavaa Koh Changin –matkalle uuttakin tekemistä. - Taitaa Ayuthayan -matka jäädä väliin. Mietimme toki edelleen mennäkö vai ei? 

Tiistaina 11.03. olimme tapasimme tutun hollantilaisen nuorenparin, sen joka oli samalla Mekong-suistoretkellä helmikuussa. - Olimme ottaneet lavataksin ja päättäneet ajaa päätietä pohjoiseen katsomaan paikkoja ja rantaa Hat Kai Mookiin. Lavataksissa oli kaksi suomalaista nuortanaista, joiden kanssa rupattelimme. He jäivät pois Klang Praossa ja jatkoimme matkaa. – Lavataksi pysähtyi jossakin – kappas vain, kuski olikin unohtanut jättää meidät pois Hat Kai Mookissa! – Ei pahoitellut, ei mitään! – Olimme väärällä rannalla, ja varsin kaukana siitä missä meidän olisi pitänyt olla! - Ei auttanut muu kuin kävellä ja katsella paikkoja. Emme halunneet mennä lavataksilla. Ehkäpä täällä on jotakin mukavaa nähtävää. Kuuma.  – Kävelimme pääkatua pitkin kohti etelää ja hikoilimme.

- Ja sitten yhtäkkiä: ”Hi! Are you the Finns met?” kuului ohiajaneesta autosta. Auto pysähtyi toiselle puolelle tietä. Kuka ihmeessä siellä on? Joku, joka tietää meidät! Aivot raksuttivat…No mutta. Nehän ovat ne kaksi mukavaa hollantilaista, jotka olivat samalla Mekong-risteilyllä Vietnamissa! Upeaa nähdä taas! – Mutta ikävä uutinen: hollantilaistytön jalka paketissa ja loukkaantunut varsin pahasti, mopo-onnettomuus, nuorimies oli selviytynyt muutamalla naarmulla. He olivat lähdössä takaisin Hollantiin ja olivat nyt hakemassa vaatturilta teettämiään vaatteita. – Olipa kiva nähdä heidät! Ja autolla eteenpäin, saimme muutaman kilometrin olla heidän kyydissään. Hyvästelimme ja toivotimme hyvää kotimatkaa!

13.03. hankimme bussiliput Bangkokiin: V.I.P.-bussi lähtee 14.03. klo 11.30 Bangkokiin Khao Sanille; liput maksoivat 2 x 270 bhatia. – Huomenna menemme ensin aamulla lavataksilla Lonely Beachilta Koh Changin pohjoisrannalle, Central Pier –satamaan, josta edelleen lautalla mantereelle ja sitten bussilla Bangkokiin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

”Eka trooppinen myrsky tällä matkalla! Trooppinen kunnon sade! Tätä ennen satanut Kuala Lumpurissa 2007! – Loppupakkaaminen; sateen vuoksi pitääkin pakata uusiksi pari asiaa. Onneksi mukana kaiken sään kestävät ”iso keltamusta ´Hullujen päivien` muovikassi sekä kovaakin rasitusta kestävä ´Alkon` muovikassi sekä monia maita ja mantuja nähnyt pieni punainen Fjällräven! – Niitä meillä on aina mukana matkoilla.”

Koko ajan sataa tosi rajusti. Ukkonen vetäytymässä muualle – jyristen sitten taas aika ajoin täälläkin. Bungalowimme ikkunasta merelle: melkoiset aallot… ”Tokkopa meidän pikaveneemme lähtee? Tosin täällä mennään merelle säällä kuin säällä, joten tällainen myläkkä ei liene este.”

Ja sitten: ”Klo on nyt 8.32. VETTÄ TULEE TODELLA RANKASTI! Satakoon nyt kaiken!”

Veneemme ei lähdekään pääsatamasta, joka sijaitsee pohjoisrannalla vaan ”Apinarannalta”, Monkey Beach, ihan tästä vierestä parin sadan metrin päästä. Sataa edelleen ja varsin kovaa. – Lavataksi vei meidät Apinarannalle – olimme olettaneet veneen lähtevän samasta satamasta, johon olimme jokunen päivä sitten saapuneet. Olisimme toki itse kävelleet sinne jos olisimme tienneet, että  lähdemmekin tästä nurkan takaa (olisimme tietysti voineet etukäteen kysyä mistä satamasta lähtö on…).

Matkaan lähtijöitä oli kymmenkunta. Pikavene saapui hieman myöhässä. Kova sade jatkui ja aallot sen kun rymisivät rantaan. Pikaveneemme lähti klo 10.30, puolituntia myöhässä. Matkan varrelta Koh Wailta mukaan otettiin ruotsalainen pariskunta mukaan. Perillä Koh Changilla, sen eteläsatamassa, olimme lähes tarkalleen 11.30.

Merimatkaan pikaveneellä meni tunti. Ja millainen tunti! Pikaveneemme kiidätti meidät nopeasti ja liitäen myrskyisen meren ylitse. ”Välillä tuntui, että nyt mennään veteen ja vene hajoaa! Mutta niin vain se kesti.”

”Läpi hyrskyjen ja tyrskyjen, aaltojen läpi ja harjanteilla, vene luovi ja mutkitteli välillä sopivia väyliä, tutisi ja välillä putosi aaltojen päälle kuin pannukattu lattiaan! Ja mikä pamahdus tästä iskusta veteen tulikaan. Pelastusliivit lähellä, jos tarvitaan.”

Saaria, isompia ja pienempiä, vilahti ohitsemme. ”Merellä myös päivä- ja saariretkiläisten laivoja. Sääli heitä, tällä ilmalla ei mennä snorklaamaan eikä uimaan eikä oteta aurinkoa laivan katolla.”

”Kauniita merimaisemia. Jylhä meri. Pikaveneessä kaksi 200 hevosvoiman moottoria, jotka kiidättivät veneemme perimetristen aaltojen läpi – välillä heiluen ja keinuen!” Koko ajan sataa.

Sataa edelleen kaikkialla, myös Koh Changilla. ”Meidän pikavenelippumme ei sisältänyt kuljetusta bungalowkyläämme vaan maksoimme lavataksin erikseen. Joillakin autokuljetus majapaikkaan sisältyi hintaan.”

Bungalowkylässä jälleen. Nyt olemme bungalowissa numero kuusi, joka ylempänä rinteellä. Ihan ok. Tämän yön olimme jo maksaneet ennen saarikierrostamme. Isäntä ja emäntä Bangkokissa ja tullevat takaisin parin päivän päästä. – Kiva fiilis; ihan kuin tulisi kavereiden luokse. Niin hyvin olemme viihtyneet tässä bungalowkylässä, Little Eden, ja niin hyvin olemme viihtyneet Koh Changilla.

Kymmenisen päivää kotiinpaluuseen. Lento Helsinkiin keskiviikkona 19.03. aamuyöstä. Aiomme käväistä (päivämatka  tai yöpyä) Ayuthayassa Bangkokista tai sitten suoraan täältä Changilta. Tai sitten jäämme tänne pidemmäksi aikaa ja sitten täältä suoraan Bangkokiin.

Sää kirkastui hieman. Harmaat pilvet hallitsevat taivasta. Viidakon yllä tummia pilviä, usvaa. – Nautimme grillikanalounaan, kävimme kaupassa. Niin mukava olo täälläkin.

Iltaviiden kieppeillä menimme uimaan ”omalle rannalle”, Lonely Beachin pohjoispäähän. Tunti uintia ja rannalla lojumista. Takaisin bungalle. 

Loppuilta ja  alkuyö alkujuomilla, safkalla ja yöpaukuilla. - Yhteen kantarafloistamme: Fae Ong, hyvin vaatimaton mutta tunnelmallinen ja hyvää ruokaa. Raflassa TV, jossa par´aikaa Englannin cupin (?) matsi, jossa Portsmouth voitti Liverpoolin ja naapuripöydän nuorimies hiuksiaan haroen ja ääneen maanitellen hikoili ja eli pelin käänteissä mukana.

Hyvää yötä!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

06.03.            Illalla söimme bungalowkylämme ravintolassa ”Relax Restaurant” kalaa, punanapsijaa (punasnapperia). Aterioimme yhdessä itävaltalaisten Norbertin ja Danielan kanssa. Meillä oli todella ratkiriemukasta, ”katto oli todella korkealla” hilpeässä seurassa! Zum Wohl! Olimme hilpeässä fiiliksessä ja puhua bamlasimme saksaa, vähän englantia ja suomea.

07.03.            Eilinen ilta, joka venyi puolen yön korville, todella mukava! Yksi kivoimpia, mukavimpia  koko matkallamme. – Huomenna palaamme takaisin Koh Changiin; hankimme liput pikaveneeseen, hinta 450 bhatia/henkilö ja lähtö klo 10.00. Matkan kesto yksi tunti.- Ja nyt vielä kaikki irti tästä kauniista rannasta ja merestä!

Uimme. Iltapäivällä Anne näki meressä pieniä meduusoja. Emme olleet aiempina päivinä nähneet niitä. Emme menneet enää uimaan.

Bungalowkyläämme tullut suomalainen nuoripari. Jyrki oleskeli kuistilla, kun kuuli suomenkielistä puhetta: nuoripari menossa melomaan.

Haluaisimme niin jäädä tänne, mutta pakko palata Changiin ja pikku hiljaa kohti Bangkokia. Ennen Bangkokia käymme vielä Ayuthayassa.  – Bungastamme pääsee suoraan mereen. Täällä on todella rauhallista. Hyvä ranta. Täällä ei ole massoja, ei kapakoita eikä diskoja. Sen sijaan upeat maisemat, hyvä meri.

Rupattelimme suomalaisen nuorenparin kanssa: missä olemme me ja he matkailleet, mitä mielessä jatkossa jne. Sitten ohitsemme meni uusia majapaikan etsijöitä. Me, Anne ja minä, sanoimme kuin yhdestä suusta että ´noiden on pakko olla suomalaisia!` Jyrki toivotti ”hyvää iltaa!” suomeksi, he katsoivat taakseen meihin päin ja moikkasivat suomeksi. Totesimme, että hyvä bungakylä ja että tänne kannattaa jäädä! – Palatessaan ja mennessään ohitsemme totesivat jäävänsä tänne.

Illansuussa Norbert kertoi menevänsä tilaamaan ruokaa bungalowiinsa: paistettuja perunoita ja kalaa. PAISTETTUJA PERUNOITA!? BRATKARTOFFELN!!! – Siis mitä? Saako täältä paistettuja perunoita? Ach ja, täällähän on yksi ravintola jonka omistaa sveitsinsaksankielinen sekä ravintola (Thai-Germany), jonka omistaa saksalainen. Ravintolan asiakaskunnassa suuri osa saksankielisiä. – Niinpä jo päivällä päätimme, että menemme illalla syömään saksalaisen Peterin ravintolaan (jossa olimme jo olleet 5.3.), jossa kuulemma kannattaa iltaisin varautua jopa tunnin odottamiseen – niin suosittu se on ja ruoka hyvää!

Bungastamme kahden minuutin kävelymatka Peterin paikkaan. Ruokaa täytyi todella odottaa kauan, taisi mennä tunti. – Paistetut perunat maistuivat tosi hyviltä! Olisivat voineet olla vielä enemmän paistettuja ja ruskeampia, mutta olivat nämäkin mainioita. Ja vaihtelua. Anne söi paistettua kanaa, Jyrki kaksi bratwurstia, hapankaalia. Suuret annokset. – Lasku juomineen oli 450 bhatia, n. 10 €!!!

Kaikki valmista huomista varten. – Ulkona todella paljon hyttysiä. Onneksi myös gekkoja. Kuistilla vietimme aikaa huopiin ja pyyhkeisiin kietoutuneina – hyttysten vuoksi. Niitä on todella rankasti nyt!

Ja sitten pisaroita! Tihkusadetta. Vettä! Taitaa alkaa sataa. – Huomenna heräämme aikaisin, siinä seitsemän maissa. Toivottavasti huomenna ei sada. Pikavene lähtee aamulla klo 10.00 Koh Changille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Laivamme Koh Makiin saapui klo 11.15. Laiva oli varsin täynnä. Jäimme keulan kannelle, Jyrki istui yläkertaan vievillä rappusilla, Anne rappusilla alempana. Tulikuuma aurinko helotti suoraan päin meitä. KUUMAA! Perillä Makilla olimme noin klo 12. Laiva saapui Koh Makin pohjoisrannalle satamaan, josta jatkamme saman tien etelärannalle, jossa kauniita rantoja ja maisemia, rauhallista, uimista. - Meitä saapuneita vastassa oli joitakin majapaikan tarjoajia ja pian henkilö- ja lava-autot lähtivätkin viemään uusia matkailijoita kohdemajapaikkoihinsa. Me emme kyselleet mahdollisia majapaikkoja näiltä tarjoajilta vaan päätimme etsiä itse.

Niin siinä sitten kävi, että meillä ei ollut (ainakaan vielä) mitään majapaikkaa. Kaikki tarjoajat olivat lähteneet lastiensa kanssa. – Niinpä meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kävelemään betonilaattatietä kohti eteläistä rantaa tässä kovassa helteessä. Taksejakaan ei näkynyt.  Onneksi meillä ei ollut juurikaan kannettavaa, suurin osa tavaroistamme ja isot reput ovat Koh Changilla. – Huomasimme, että myös eräs vanhempi pariskunta ei ollut saanut majapaikkaa satamasta käsin ja käveli perässämme samaan suuntaan. Todennäköisesti samalle rannalle.

Kävelymatkamme aikana näimme paljon kumipuita, joita ”lypsettiin”. Hiosrtavan kuumaa.

Aikamme käveltyämme kuulimme takaamme auton äänen. Jyrki ajatteli liftata. Se olikin taksi, jonka kyytiin hyppäsimme. Se toinenkin pariskunta tuli samaan kyytiin. Taksia varten piti ilmoittaa jokin osoite ja sanoimme lonkalta ”Makathanee Resort”. Emme kuitenkaan tienneet mistä majapaikan saisimme.

Sitten majapaikan etsimistä. Makathanee Resort täynnä kuten kaikki muutkin, joista kävimme kysymässä.

Kävelimme rantaa pitkin – lähes päästä päähän. Helteinen paahde ja hiki virtasi.

Sitten hieman puolenpäivän jälkeen ”Holiday Beach Resort Koh Mak”. Kiva, avara ja vehreä bungalowkylä, jossa kaikista bungista merinäköala ja jossa bungat  eivät olleet kylki kyljessä vaan niiden välillä oli tarpeeksi väljyyttä ja yksityisyyttä.

Meille esiteltiin sekä ulkoa että sisältä siisti ja hyväkuntoinen bungalow. Sisällä kaikki mitä tarvitaan, myös tuuletin ja ilmastointi. Iso kuisti. Hyttysverkko. Täältä on hyvät merinäköalat, myös lähisaari.

Upeaa. Haluammekin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Olimme sopineet ”Little Edenin” kanssa, että palaamme takaisin Changille 6.3. – Haluammekin olla muutaman päivän. Niinpä soitimme Koh Changille Little Eden –majapaikkaan, mutta puhelumme ei yhdistykään vaan tiedote kertoo kortillamme olevan liian vähän rahaa! Ei voi olla totta! Juuri eilen hankittu sim-kortti ja arvoa 150 bhatia! Vain yksi tekstiviesti lähetetty. – Menimme respaan, josta sitten halusimme soittaa Koh Changille. Respan työntekijä antoikin meille kännykkänsä ja pyysi käyttämään sitä. Miten ystävällistä. Pyysimme respan työntekijää soittamaan thaiksi. Hän soitti Little Edeniin ja antoi puhelimen takaisin Annelle, joka sopi että voimme vielä jäädä tänne Makille ja  palata vasta lauantaina, 8.3. Näin voimme nauttia tästäkin kauniista rauhallisesta alueesta.

Rannalla. – Lounaalla saksalais-thai-ravintolassa ”Thai-Germany”, jossa ei pulloja vaan hanaolutta. Kierrätys vaikea järjestää. Hanaolut ympäristöystävällistä. Ruoka hyvää! Matkallamme ruoka on ollut järjestäen hyvää; aika ajoin erinomaista! Isäntänä mukava vanhempi saksalaismies, Peter.

Bungakylässämme mm. saksankielisiä, pariskunta ja koira, sellainen ”fifi”. - Myöhemmin kun olimme tutustuneet heihin ilmeni että he, Norbert, Daniela ja koira Bibi asuvat Wienissä. Daniela syntyjään slovakialainen.

Bungakylässä käyskentelee ainakin kaksi kulkukoiraa, punainen ja musta, jotka taitavat pitää tätä bungakylää omana reviirinään. Saivat nyt uudet hajut ja tuoksut meistä. 

Lähikauppaan. - Tämä on varsin pieni alue, yksi tie joka on itse asiassa päätie joka kulkee saaren poikki pohjoisen satamaan. Lähellä siis pari kauppaa, muutamia ravintoloita ja netti (kallis). Kaikissa rannan bungalowkylissä omat ravintolansa, joissa matkailijat iltaisin – omien bungiensa ohella – viettävät aikaansa. Pimeän tultua nautitaan hiljaiselosta, jutellaan muiden kanssa, syödään, nautitaan ja vietetään iltaa/yötä.

Pikakäväisy netissä. Kambodzassa tapaamiltamme kreikkalaisilta oli tullut sähköpostia. Olivat jo kotona Thessalonikissa. Laitoimme viestin Koh Changiin Little Edeniin viestin ja vahvistuksen, että tulemme sinne takaisin vasta lauantaina.

Alkuilta omalla kuistilla. Rupattelua  ja jutustelua. Mekongia ja kokista. Pimeää. Kulkukoirat nuuskivat reviiriänsä. Nuuhkivat hajut ja tuoksut meidänkin ympäriltämme. Punainen koira murisee jossakin lähellä. Sama koira tuli myöhemmin tännekin, mutta ei enää murissut vaan tarkisti nuuhkien ja juosten aluetta.

Tämä ”Holiday Beach” on yksi parhaista majapaikoistamme. Loistava sijainti, merinäköala suoraan bungaltamme, edessämme viheriöivä nurmikko, bungat sijoitettu siten että kaikista näkee meren ja merelle. Meiltä hyvät näkymät. Tämä on varsin uusi bungakylä. Olemme matkallamme olleet upouusissa ja melko uusissa majapaikoissa: Cha-Am, Muine, Koh Chang ja nyt Koh Mak.

Loppuilta bungalowimme kuistilla. Hyttysiä. Kohta sisälle. Nukkumaan keskiyön kieppeillä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Odotamme noutoa satamaan pikaveneelle; kello noin 10.45.  – ”…ja sitten tieto, että pikavene lähteekin Koh Wain saarelta vasta klo 10.55 Koh Changille!  Ja noutomme onkin vasta klo 11.40.”

Meidät noudettiin ajallaan klo 11.40. – ”Pikaveneessä kymmenkunta matkustajaa. Me menemme Koh Waille, muut todennäköisesti Koh Makille. Nopea matka: 12.10-12.25, n. 15 minuuttia!”

Puoliyhden maissa Koh Wailla. Pikavene toi meidät Pakarang-lomakylän satamaan. Tällä puolella saarta kaksi isoa ”lomakylää”, Pakarang-hotelli ja Paradise-hotelli, meren äärellä ja niiden edustalla olevia rantoja kutsutaan näiden hotellien nimillä.

Majoittauduimme Pakarang-lomakylään, tosin hieman kauempana itse pääalueesta sijaitsevaan vanhaan puiseen bungalowiin. Bungalow maksoi 600 bhatia yö. Bungalowiin kavutaan melko pitkiä ja jyrkkiä puuportaita pitkin. – Ennen kuin päätimme jäädä tänne, lähti Anne katsomaan toisen rannan hotellia, Paradisea, mutta palasi takaisin, sillä toinen ranta ja hotelli sijaitsevat varsin hankalan kävelymatkan päässä ilman kunnon polkua tai tietä. – Niinpä jäimme Pakarang-lomakylään. Bungalowimme kiva, tosin jo vanha ja varmaankin se kohta puretaan. Tänne rakennetaan par´aikaa aivan uusia bungaloweja ja näitä vanhoja on purettu uusien tieltä.

Jonkin ajan kuluttua lähdimme tutustumaan saaren tähän puoleen. Toiselle puolelle ei ainakaan täältä näyttänyt menevän tietä tai polkua. Koh Waissa on mainiot snorklausvedet ja kuulemma jo suoraan rannalta pääsee kahlaamaan kalojen sekaan ja mereen. – Tällä puolella on majoitukset. Saaren toinen puoli lienee sitten se kehuttu puoli. Saari on kauttaaltaan kaunis. Viidakkoa, tiheää viidakkoa. Toiselle puolelle pitänee mennä jollakin kulkuvälineellä? Tai jotakin polkua pitkin?

Kävelimme Paradise-hotellille ja sen rannalle polkua pitkin, joka välillä varsin kivinen ja kallioinen, välillä ei lainkaan polkua vaan laskuveden rantakivikkoa pitkin, kunnes jälleen polulle. Täälläkin oli kaunista. Ja enemmän matkailijoita kuin meidän paikassamme, sillä tänne Paradise-hotellin rannalle tuodaan päiväretkiläiset. Hälinää sen ajan kun päiväretkiläiset täällä, sitten ihanan rauhallista.

Menimme kahlaamaan veteen. Sadat rantakoralleissa oleilevat erikokoiset ja eriväriset kalat ympäröivät meidät luullen varmaankin saavansa ruokaa ja makupaloja. Kalat ympäröivät Jyrkin, uivat ympäri, keltasinisiä, vihertäviä, harmaita, pari pitkää ja isompaakin käväisi mutta ne olivat arempia kuin muut kalat. – Muutama kala näykkäsi Jyrkiä reidestä hampaillaan ja se teki kyllä pikkukipeää!

Tämä on ollut utuinen päivä. Lämmin ja kuumakin, mutta utuinen. Aurinko ei ole helottanut kirkkaalta taivaalta.  

Päätimme jatkaa matkaa jo huomenna Koh Makin saarelle. Nyt olemme nähneet saaren tätä puolta, tämän kauniin saaren toisella puolella emme ole käyneet koska emme löytäneet sinne mitään tietä, polkua tms. Sinne mennään varmaankin vesitse? Sääli, sillä tulimme tänne snorklaamaan.

Palasimme takaisin omaan lomakyläämme ja hankimme laivaliput (hidas laiva) Koh Mak –saarelle. Hinta 2 x 250 bhatia, lähtö klo 10.00 ja perillä klo 11.00.

Oman bungalowimme kuistilla, n. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />3 metrin korkeudella puupilarien päällä.

Sitten tosi pieni gekko kakkasi kuistin sisäkatolta suoraan Annen vasempaan käsivarteen! Se haisi pahalle!

Syömään illalla. Lomakylämme ravintola ihan täynnä. Muihin ravintoloihin on hankala kävelymatka. Varmaankin kaikki täällä yöpyvät syönevät tässä paikassa, se on helpoin vaihtoehto tässä pimeydessä. Veneellä toki pääsisi muihin ravintoloihin. – Tälle saarikierrokselle (Koh Wai ja Koh Mak) otimme mukaan vain pienen varustuksen, sillä pärjää ihan hyvin. Paljon vaatetusta ei tarvitakaan. Päivät pitkät olemme vain uima-asuissa, bungassa aatamin ja eevan kuteissa.

Bungassa jälleen. Ulkona pilkkopimeää. Ei juurikaan valoja. Sysimustaa. Lueskelemme. – JA SITTEN: ISO PAMAUS BUNGAMME KATOLLA! APINA (todennäköisesti, sillä se jokin askelsi, käveli) HYPPÄSI KATOLLE. Kello 22.06. – Nämä bungalowit erillään toisistaan, niiden välissä viitisen metriä ja viidakko suoraan takanamme. Sieltä voi tulla mitä vaan. Apina tämä on! Sen liike ja liikkumistapa, sen askeleet kuin ihmiskävelyä. – HUOM! Ovet, ikkunat, luukut, vessanpönttö, raot jne. tulee sulkea kunnolla! – Luonnon keskellähän ja ehdoilla täällä ollaan!

Nukkumaan. Kiva kuunnella luonnon ääniä. Yön ääniä. Viidakon ääniä. Koko ajan rapinaa katolla, jotakin laahaavaa ääntä. Se jokin kulkee nyt todella hitaasti bungamme katolla. Mikä liikkuu pilkkopimeässä näin hitaasti? – Apina meni menojansa jokin aika sitten. – Luontoäänten kuuntelua. Arvuuttelemme mikä eläin tai ääni kulloinkin on. – Jossakin vaiheessa nukahdimme…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

”Buukkasimmekin saman tien laivaliput Koh Wai –saarelle: lähtö huomenna klo 12, kesto puolisen tuntia. Aiomme viettää siellä päivän pari ja palata sitten Changille.”

Nyt sitten lavataksilla Kai Bai –rannalle; lyhyt matka maksaen 2 x 50 bhatia.

”Kai Bae ei niin kaunis ja hiekkarantainen kuin ”meidän rantamme” Lonely Beach. Hiekka ei täysin pehmeätä vaan sen seassa paljon pieniä korallinkappaleita, pieniä kiviä. Vedessä kiviä, jossain kohtaa isompiakin, korallia, kivikkoa. Edustalla pieniä saaria, joille voi vaikkapa meloa.”

Lonely Beach parempi ja kauniimpi. Olimme tulleet tänne Kai Baeille uimaan, mutta se jäi kivikkoisen rantaveden vuoksi. Kivettömään kohtaan piti kävellä varovaisesti varpasillaan. Tämä ei ole ensimmäinen paikka, jonne kannattaa tulla uimaan. Eteläinen ranta jo hieman parempi kuin pohjoisempi.

Iltapäivällä sitten lavataksilla Kai Baesta ”Siam Beachille”, joka on Lonely Beachin pohjoisin osa (nimi tulee Siam Beach –hotellista). Täällä on ihanaa, suosittelemme! Ei ruuhkia. Meri ja vesi ja hiekka! Tosi hyvä!

Auringonlaskun aikaan bungalle.

Iltasafkalle Faeong Fa –ravintolaan, joka on varsin pelkistetty: muutamia pöytiä ja tuolia. Ja ruoka hyvää. – ”Mennessämme raflaan kissa tuli vastaan – ylväästi astellen ja korvat ylös kohotettuina – hiiri suussaan pysähtyen kynnyksellä, joka erottaa keittiön ja syömäpuolen. Ihan kuin näyttääkseen saalista ja sitten se häipyi keittiöön, jossa ruokamme laitetaan.”

Illasta alkuyöhön oman bungamme kuistilla yötä vastaanottamassa. – Huomenna onkin sitten lähtö Koh Wain saarelle. Huomenna uuteen paikkaan.

Meidät noudettiin bungalowkylästämme puolikymmenen kieppeillä. Autossa oli kaksi hollantilaista nuorta tyttöä (Utrechtistä), joiden kanssa juttelimme. Laivamme lähti kymmeneltä Koh Changin etelärannan satamasta Ban Bang Baosta. Laivassa parisen kymmentä matkailijaa sekä henkilökuntaa (mm. snorklausvalvojia jotka avustivat uimataidottomia/huonompia uimareita vedessä).

Neljän saaren laiva- ja snorklausretkemme suuntautui  saarille Koh Lang, Koh Thong Lang, Koh Yak Yai ja Koh Yak Lek.

Kahdessa ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli paljon kaloja ja upeita eläviä koralleja.

Toisella  snorklauskerralla Anne repi jalkansa koralleihin! Jatkossa tämä tarkoitti sitä, että jokaisen meressä käynnin jälkeen viikon verran Annen piti huuhtoa jalat juomavedellä ja puristaa mätä varpaista ulos.

Seuraavassa paikassa oli mahdollisuus rentoutua rannalla lounaan jälkeen, mutta se ei meitä kiinnostanut vaan uimme laivan lähettyvillä. Myös täällä oli paljon trooppisia kaloja ja merenpohja oli täynnä merisiilejä. - Viimeisessä paikassa vesi oli sameaa eikä siellä näyttänyt olevan juuri mitään.  

Annen vuokrasnorklausvälineet olivat kunnossa. – Jyrki sai huonon maskin, se vuosi kuin seula ja siten Jyrkin ensimmäinen snorklaus epäonnistui suurelta osin. - Jyrki haki uuden maskin ja se oli erinomainen. - Upeita kaloja ja koralleja!

Lounaaksi saimme mereneläviä, kasvisruokaa,munakasta, tuoreita hedelmiä (banaania, vesimelonia ja ananasta), juotavaa (vettä, muu oli maksullista). – Välipalaksi puolestaan kanavartaita ja hedelmiä.

Ripuloimme kilpaa laivassa; onneksi hätä yllätti aina laivassa eikä meressä!

”Niin upeaa vedenalaista elämää. Snorklausta jatkossakin!” – Kauniita merimaisemia. Mukava porukka – kaikenikäisiä. Nuorin oli korkeintaan kaksivuotias.

Paluumatkalla apinoita ruokkimaan. ”Lopuksi näimme apinoita, joita varta pysähdyimme erään pienen saareen edustalle. Kaksi laivan työntekijää heitti laivasta ananaksenpalasia vähän matkan päässä oleville apinoille. Apinoilla tiukka hierarkia. Niinpä laumanjohtaja sai eniten, otti ja ryösti muilta. Pian sillä oli syli täynnä ananaksen palasia. Muut, paitsi yksi joka oli kaukana muista kallion reunalla, ottivat minkä saivat.”

Satamassa olimme iltaviiden kieppeillä. - Bungaan peseytymään.

Sitten syömään jonnekin, jossa emme ole vielä olleet. Päätimme mennä Tree Houseen, jonka terassiravintola  sijaitsee mukavalla paikalla aivan meren rannalla ja osa meren päällä – nousuveden aikaan. Siellä on hyvin tunnelmallista ja siellä soi meille mieluisaa musiikkia. Mielestämme Lonely Beachin viehättävin ravintola.